5.10.2011/Amped2/Katri Aaltosen teemaluento

Opetuksen vai oppimisen suunnittelua?
Ajatuksia luennon pohjalta...

Omaan opetukseen liittyvät vaikeudet:

1. Tuntuu haastavalle, jos ei tunne ryhmää entuudestaan, en tiedä kuinka ”käsitellä” tuota ryhmää
2. Jos kurssi on sisällöllisesti minulle ihan uusi
3. Opiskelijoiden odotukset kurssia kohtaan jännittää, onko meidän ymmärryksemme alkuun sama siitä, mikä on kurssin tarkoitus
4. Miten kollegat ajattelevat opetuksestani ja sen sisällöstä?
5. Osaanko käyttää ajan oikein?

Haasteen opettajan perustehtävän tekee tosiaan välillä organisaation tarjoamat tietyt puitteet ja resurssit opetukselle, niissä puitteissa on sitten pysyttävä. Olen kuitenkin itse tottunut siihen, että raamit ovat selkeät ja niiden puitteissa toimitaan, joten en ajattele tätä koskaan negatiivisena, vaan kuten entisessä työssäni eräs vanhempi hoitaja minua opetti, ”asioilla on tapana järjestyä” ja ”tilanteen mukainen toiminta”, joten niillä mennään mitä on annettu!

Oppimiskäsitys – Ihmiskäsitys – tietokäsitys mietittää….

Tuntuu usein, että minulla on eri käsitys opiskelijoista kuin monella kollegalla… Opiskelijoiden valmiudet oppia ei mielestäni useinkaan riitä siihen, mitä kaikkea me haluamme heille opettaa. Tietoa annetaan tonni kaupalla ja mielestäni he eivät pysty mitenkään ymmärtämään tuota kaikkea. Tämä tuntuu vasta alkajasta kovin ristiriitaiselta, itse allekirjoitan Y. Engeströmin sanat, että mieluummin vähän laadukkaasti kuin paljon pinta raapaisulla. No todettiinhan tämä tässäkin luennossa, karsintaa, karsintaa…

Millaisia verbejä opiskelijoitteni teoista opetukseni aikana?

-          kirjoittaa, istuu, kuuntelee, piirtää, käyttää kännykkää, keskustelee, katselee, väittää vastaan

Opiskelijat ihmettelevät kun olen sanonut, että tunneillani saa väitellä ja keskustella!!! Kyllä minun tunnilla puhuvat muutkin kuin minä, välillä pitää ihan keskeyttää että päästään eteenpäin…puheenvuoroja pitää joskus jakaa.... Haluan väittelyä ja pidän sitä itselleni mielekkäänä kun opiskelijat uskaltavat puhua, mistä muutoin tiedän mitä he osaavat?

Harhakuvitelmia opiskelijan oppimisen ajasta? Sitä voisi luulla, että oppiminen tapahtuu nopeammin kuin se oikeasti tapahtuukaan. opiskelija tarvitsee aikaa prosessoidakseen asiaa, minunkin aikani prosessoida uutta tietoa vaihtelee. Joskus jäädään opiskelijoiden kanssa oikeasti pohtimaan, että mitäs me nyt sitten opittiinkaan tästä asiasta....

Opetuksen suunnitteluun liittyvät 5 tärkeintä asiaa:

1. Että on rauhassa aikaa suunnitella tuo kurssi
2. Aihe alue on itselle mielenkiintoinen ja tuttu
3. opiskelijoiden tunteminen, tietäminen heidän taitotasonsa
4. Ymmärrys tavoitteista ja sisällöistä
5. Mahdollisuus loppureflektioon!!!

Onpa luentoa kuunnellessa kiva huomata, etten ihan metsään ole mennyt kun olen opetusta suunnitellut. Entinen työni kehitysvammaisten kanssa on antanut eväät tuolle toiminnan seuraamiselle ja tuota tilanteen lukutaitoa ole käyttänyt opetustyössäkin. Seuraan siis opiskelijoita kuinka he jaksavat, näyttääkö sille, että heymmärtävät, ovat tilanteen tasalla, ovat innostuneita yms.yms. Tilanteenlkutaito ja sosiaalinen älykkyys ovat lempitermejäni ja mielestäni opettajan tulee nämä taidot hallita!

Mikä on oppimisen kohde?

Usein tuntuu, että oppiminen lähtee opiskelijoillani asenne muokkauksesta. He ovat alkujaan joko täysin vastarinnassa, asenteet esim. kehitysvammaisuutta kohtaan ovat ihan takapajulasta… toisissa aineissa opiskelijat taas puolestaan luulevat jo tietävänsä kaiken, esim. syrjäytyminen, köyhyys, sosiaaliset riskit, päihteiden käyttö… Koen, että asenteita muokkaamalla voi opettaa samalla aiheesta…

Opiskelijan taustatiedot… en juurikaan saa taustatietoja, muuta kuin ryhmätunnuksesta voin päätellä ovatko he nuoria vai aikuisia, kaksoistutkintolaisia vai oppisopimusopiskelijoita. Tärkeää on ensi kohtaaminen ryhmän kanssa, ensimmäisten tuntien aikaan teen päätöksiä loppukurssin suunnittelusta, mihin suuntaan ollaan menossa, kuinka keskustelen opiskelijoiden kanssa ja millaisia tehtäviä teetän, mikä on heidän ymmärryksensä ja tietopohjansa nyt esillä olevista asioista. Mielestäni kurssin kulkua ei voi lukkoon lyödä ennen kuin on tavannut opiskelijoita, vasta tapaamisen ja tuntemuksen jälkeen voi tehdä päätöksiä menetelmien suhteen. On mielekästä myös minulle, jos opetan samaa yhmää enemmän, näin tiedän jo heidän tapansa oppia heti kurssin alussa.

Oppimaan oppimisen ohjaus – haasteellista jos opiskelija ei ole motivoitunut tai suoranaisesti valehtelee sopimuksista…Valitettavasti tätä nuorten kanssa välillä tapahtuu, silloin otan kuraattorin, opon tai esim.teveydenhoitajan avuksi, yksin en lähde asioita ratkomaan haastavien tapausten kanssa. Motivoituneet opiskelijat ovat ihania, heidän kanssaan oppimaan ohjaus tuntuu aivan upealle, minäkin opin ohjauksesta ja oppimisesta aina uutta!

Symboolit: olen käyttänyt vammaistyössä + vammaistyötä opettaessa, pitäisi varmaan lisätä selkeästi nuorisopuolen opetukseen. selkokieltä olenkin jo käyttänyt…. Ammattikoululaiset eivät omaa akateemisia opiskelutaitoja, joten menetelmiä täytyy todella miettiä!

Maind-mappia olen käyttänyt itse, olen sitä myös kovasti suositellut niille, joilla vaikeuksia lukea ja hahmottaa asioita tekstistä. erityisopettajalta myös lisää apuvälineitä….

Mikä omassa opiskeluympäristössä ollut tehokkainta? Miksi? Tuntuu, että pidän enemmän ja enemmän verkkokurssista, omalla ajalla kotona omassa tahdissa tapahtuvaa opiskelua, sopii työtä tekevälle opettajalle jolla on perhe…. voi yhdistää myös työn ja opiskelun…Oma organisaatio on hyvä oppimisympäristö, kaikkialla asiantuntijoita ja opiskelijoita jotka haastavat minut uudestaan ja uudestaan oppimaan ja opiskelemaan lisää…tähän verkkokurssiin taisin nyt jäädä vähän jumiin, perhe jo katsoo pitkään kun kuljen läppärin kanssa pitkin huushllia tehden muistiinpanoja milloin mihinkin ja keskustellen ja kommentoiden asioita arjessa... olen tainnut löytää itse taas oppimisen ilon! Kauheaa, yleensä tähän aikaan koen kaamosmasennusta ja nyt olen intoa täynnä...

Kyllä se on oppimisen suunnittelua, kuinka saan opiskelijan innostumaan opiskelust, kuinka olla itse innokkaana mallina ja esikuvana siitä, että oppiminen on oikeasti mukava asia. Ei lannistava ja kuormittava!