09.10.2011/Amped2/Teemaluento Heikki Pasanen

Heikki Pasanen – Opetuksesta ohjaukseen – kenen hyväksi?

Ohjaaminen?

-    professiona ja ammattina

-    toiminta- ja ohjausympäristönä

-    ammatillisen vuorovaikutuksentuotamisen muotona

-    ammatillisen auttamisen metodologiana

- lähellä eettisiä kysymyksiä

-    prosesseina

Ohjauksen tarve

-          työelämän muutokset

-          opetussuunnitelmat, koulutusohjelmat, tutkinnot

-          itseohjautuvuus

-          uudet oppimisympäristöt

-          uusi oppimiskäytäntö

ohjausosaamisen tarvetta on siis laajalti, miten tämä näyttäytyy työelämässä kiinnostaa minua. Ymmärtääkö organisaatiot, että esim. ammatillisten aineiden opettajan pedagoginen pätevyys pitää sisällään sellaisia taitoja, jotka hyödyttävät siis oikeasti myös esim. esimiestehtävissä toimijoita? Työelämä on kuitenkin oppimisympäristä siinä missä ammatillinen oppilaitos ja se on sitä varmasti enenevässä määrin, joten ohjausosaamista tarvitaan siellä kaikilta työelämän edustajilta.

Perinteinen (aine)opettajan orientaatio

-          OPS lakina, jonka mukaan toimia.

      --> tämä asia joka minulle myös aloittavana opettajana opetettiin. Kaikki neuvoivat, että siisä on sisällöt jotka tulee opettaa… Nyt olen jo oppinut, että kaikkea en välttämättä pysty opettamaan, mutta voin ohjata löytämään sen väylän, mistä tuo tieto sitten tarvittaessa löytyy

-->Bereiter ”opetusten antaminen on se osa opettamista, joka on keskittynyt oppimisen kohteiden tavoittelemiseen”.

Ohjaajan orientaatio

-          opiskelijan reflektiot, konteksti, toiminta ja tarina sekä materiaalit yhteisenä kohteena

-          yhteistyösuhde: opiskelija on oman tilansa siantuntija ja ohjaajan vuorovaikutusosaamisen ja kommunikaation asiantuntija

-          ohjaus ei ole terapiaa!!!

Kyllä on taas mielenkiintoista! Mielestäni nämä kaikki on oikeasti näkyvissä opistomaailmassa, on ne opettajat jotka ovat perinteisen opettamisen kannalla 

-->tieto ikään kuin tulee antaa, kaataa opiskelijalle. Joku sanoi viisaasti, että ikään kuin oksentaa tuon tiedon kuten lintu äiti lapselleen. Ja siinä se sitten on, käytäköön opiskelija sen kuinka parhaakseen taitaa.

Ohjauksen ja ohjauksellisuuden kannattajat näkyvät myös opettaja kunnassa, kuinka monia eri keinoja ja mahdollisuuksia he jaksavatkaan antaa ja yrittää löytää nuo parhaat mahdolliset keinot ohjaukseen, jota opiskelija pystyisi selvittämään noita annettuja haasteita tulevaisuudessa lähihoitajana.

Itse olen juuri tuon vuorovaikutuksen puolesta puhuja ja huomaan nyt, että kun aloitin ja kokeneemmat kollegat kysyivät minulta, että millä löydän tuon yhteyden nuoriin, vastasin: ensin on löydettävä se yhteinen kieli jolla opitaan ja sitten me vaan lähdetään miettimään, että mitäs meidän pitikään oppia…

Ohjauksen sosiaalimuodot

-->kaikki olen kokeillut ja nuorten kanssa parhaaksi olen ryhmätyöt havainnut, siinä saa monta asiaa samalla kerralla hanskaan, opiskeijat oppivat tuota ammatillista vuorovaikutusta, tiimityötaitoja ja minkä tässä nyt itsekin olen oppinut, ryhmässä on voimaa.

-->ohjauksen eri muodoista löytyy ajatuksia niin omaan oppimiseen kuin omaan työhön opiskelijan ohjaajajana…

-->verkko-opiskelu: tämä on meillä jatkuvana kiistan aiheena opettajien kesken, voiko lähihoitajaksi opiskella verkko-opinnoilla? Työ kuitenkin on ihmisten kanssa tehtävää työtä…

Ohjauksessa on ”koko opiskelija”

-->Tähän yritämme HDO:lla kovasti panostaa, ottaa opiskelija kokonaisuutena. Jotenkin tässä ehkä tuottaa minulle vaikeuksia omat ennakkokäsitykseni siitä, mikä on tuo opettajan rooli. Siitä on selkeästi harhakäsitys tuolla ”oikeassa työelämässä”, johtuu luonnollisesti siitä, että itse olemme opiskelleet ajalla, jossa opettaja oli tuo ”oksentava” tietopankki ja hänen sanansa oli laki. Nyt opettajan rooli on muuttunut, mutta työelämä ei sitä ehkä ole vielä sisäistänyt. En minäkään, ennen kuin nyt kun sitä hommaa olen tehnyt ihan livenä. Tämä ei siis ole kaukana oikeasti tuosta kehitysvammaisen ihmisen kokonaisvaltaisesta hoitamisesta, tilanteen hahmottamisesta. Olen siis hoitanut ja ohjannut näitä erilaisia oppijoita jo vuosia, käyttänyt siihen niitä ohjaustaitoja jotka olen tuossa työssä oppinut, joten olen pyrkinyt käyttämään niitä taitoja, jotka huomaan myös kuuluvan erityisopettajan ammattitaitoon.

DIALOGISUUS!!! Ohjauksellisessa neuvottelussa, allekirjoitan! Tästä nuoret opiskelijat tykkää, kysyvät oikein, saako täällä oikeasti sanoa mielipiteensä?!

Eli siis ohjaajan asemassa oleva opettaja kunnioittaa opiskelijaa ja tuota kontekstia jossa opiskelija on ja eliminoi häiriötekijät tuosta oppimistilanteesta. Mielenkiintoinen näkemys, mutta kyllä, se vaikuttaa hyvin järkeenkäyvälle ja tähän aikaan sopivalle. Eri asioiden huomioiminen noissa tilanteissa, kuinka oma käyttäytyminen vie tilannetta eteenpäin, non-verbaalisen vietinnän tärkeys, opettajan tilanteenlukutaito ym. tuntuvat jälleen tärkeille taidoille.

Sopiminen, välittömyys, kysyminen, tarkentaminen, selventäminen, konkretisoiminen, konfrontoiminen (?), jakaminen, yhteen vetäminen, näitä siis nuoren opiskelijan kanssa aina uudestaan ja uudestaan ohjaustilanteessa…

Kiinnostuksen herääminen aiheeseen oli yhtenä luennoitsijan tavoitteena. Kyllä heräsi kiinnostus aiheeseen, ohjausosaaminen on yksi oma mielenkiinnonkohteen ja sen taidon oppiminen on tavoitteeni. Juuri tällaiset luennot ja tiedot jotka herättävät pohtimaan niitä kysymyksiä MITÄ MINÄ VOIN TEHDÄ opettajana ovat mielenkiintoisia. Opistomaailmassa on paljon organisaatiotasolla olevia asioita joihin en voi vaikuttaa, mutta tämä on sitä konkretiaa, mihin oikeasti voin itse vaikuttaa ja sillä tavalla toimia paremmin työssäni.

Lopputehtävä:

Millaisia ohjauksen paikkoja opiskelijoidenpoluilla on opettamasi alan tutkinnoissa?

Ohjaustilanteita ja paikkoja on mielestäni kaikissa tilanteissa, joissa kohtaan opiskeljan, niin luokkahuoneessa kuin työssäoppimispaikoissa, niin myös koulunkäytävällä tai työhuoneessani, saatikka sitten tupakka-alueella…Koen olevani joka tilanteessa tuo ohjaaja, minulla ei ole erillistä roolia, jonka otan kun menen luokkaan, vaan olen tuo sama henkilö 24/7 vaikka en olisikaan edes opistolla jos törmään opiskelijaan. Haluan siis jatkuvasti toimia niin kuin opetan, eli tilanteessa kuin tilanteessa haluan antaa mallia esikuvana kuinka lähihoitaja käyttäytyy ja toimii. Itse ammatillisten aineiden opetus rajoittuu tietysti tiettyihin tilanteisiin luokassa tai työelämässä tai moodle-oppimisympärisössä.

Millaisia ohjauksen välineitä käytät opetuksessasi tai vuorovaikutuksessasi neuvottelutilanteissa?

Ohjauksen ensisijainen välinen olen minä itse. Kuinka toimin ja kuinka kuuntelen, keskustelen ja olen läsnä. Tämä on mielestäni ensi arvoisen tärkeä, voin joskus puhua enemmän ja joskus olen aivan hiljaa pitkiäkin aikoja, siitäkin välittyy tiettyjä asioita. Yritän välittää viestin opiskelijoille, että se mitä tehdään milläkin hetkellä, tehdään se sitten sataprosenttisesti, niin toimii lähihoitaja työssäkin. Omalla esimerkillä siis näytän, että en puuhaile muuta, en käytä kännykkää jos se ei kuulu tilanteeseen ja huomioin kaikki opiskelijat tunnilla, ketään ei jätetä tilanteesta ulos.

Välineisiin kuuluu varmasti oman itseni jälkeen kaikki materia mitä meillä on käytössä, joista kaikki audiovisuaaliset laiteet ovat nuo haasteellisimmat, mutta niitäkin olen oppinut käyttämään, kiitos opekorkean, joka ”pakottaa” minut voittamaan nuo pelot!