Teemaluento oli hyvä startti kehittämishankkeen suunnitteluun ja työstöön. Alkuun pohdinta mitä onkaan tuo ammatillinen ja kehittävä, sekä tutkiva opettajan työ. Tutkiva työtapa sinällään tuntuu olevan toisaalta selkeästi kokonaisuuden hahmottava ja perusteleva opettajan tapa toimia, ja toisaalta se tuntuu kovin laaja-alaiselta ja pirstoutuneelta. Kuitenkin, kaikki mitä opettajana teen, tulee minun pystyä perustelemaan. Kaikki toimintani ohjaustyössä, tulee olla perusteltua. Näkökulmana tuolle työlle voi tietysti olla yksilökeskeinen, yhteistoiminnallinen tai didaktinen lähestymistapa. Näitä ei voida kuitenkaan erottaa täysin toisistaan, vaan ne ovat kietoutuneita toinen toisiinsa.
Jään miettimään tosiaan tuota kehittämishankeideaa, miksi se pitää ”tuotteistaa” työssämme, miksi pitää tehdä erillisiä hankkeita…? Voisiko kehittäminen tapahtua ihan oikeassa arjessa, siinä työssä mitä teemme? Eikö meidän opettajina tulisi omata kehittävä työtapa ihan perusarkeen. Jos joku asia ei toimi, niin kehitetään sitä siihen suuntaan että toimii. Luin juuri teoksen Etnografia metodologiana ja jäin pohtimaan siinäkin sitä, että emmekö me opettajat ikään kuin jatkuvasti tee tällaista etnograafista tutkimusta? Me elämme tuota arkea ja tarkkailemme ja haastattelemme. Näiden tulosten mukaan sitten kehitämme (toivon mukaan) opetustyötämme ja kouluhierarkiaamme. Näin ainakin minun maalaisjärkeni sanoisi olevan järkevä tapa toimia.
Hankkeet ovat siis yksi tapa kehittyä ja kehittää toimintaa. Pelokona ehkä voidaan mainita niiden imaisevan opettajan mukaan, sohitaan monessa hankkeessa niin että perusopetus kärsii. Opiskelijoille ei voi vain etätehtävillä opettaa, tulee olla myös läsnä, kuten aikaisemmissakin luennoissa on todettu moneen otteeseen erityisten opiskelijoiden tuen tarpeen mukaan.
Irmeli sanoi, että tulisi olla ”aikaa ajatella mitä tekee ja tehdä mitä ajattelee”. Tämä on aika hyvä neuvo. Kykeneekö opettaja siihen? Mielestäni kykenee, tosin olen kuullut väsyneemmiltä kollegoilta aivan muuta… Merja puolestaan mainitsi niistä mahdollisuuksista joita meillä opettajilla on ja kuinka olemme onnellisessa asemassa sen suhteen, meillä on mahdollisuus tehdä asiat eri tavalla kuin yleensä ja tähän tulisi se sisäinen palo löytyä! Kyllä! Ja tähän lisään omin sanoin, jos sitä sisäistä paloa ei ole, tulisiko miettiä ammattia uudestaan?
Kehittämishankkeista…. Pieni on kaunista, otetaan selkeä siivu, jota voidaan konkreettisesti kehittää. Tämä on omalta osaltani ainakin nyt hanskassa, Aihe on selkeä ja oppilaitoksen tarpeisiin tulossa, oman mielenkiinnon kohteenakin kaikenlisäksi. Joten ääniluennon kuunneltuani olen aika tyytyväinen omiin rajauksiini aiheen suhteen, olen sen jopa saanut jo startattuakin, siitä lisää joku toinen ilta!
Jätän kommentin, koska löysin blogistasi mainioita ajatuksia. Olen ilahtunut, kun muutkin pitävät julkista oppimispäiväkirjaa. Niin minäkin teen. :-)
VastaaPoistaKävin oman, ensimmäisen heks-keskusteluni eilen. Niinpä kehittämishanke ja harjoittelut ovat tänään pyörineet ajatuksissani. Nyt muistin, etten ole vielä ehtinyt päiväkirjaan saakka, mutta ehkä postaan kohta.
Arvelen, että opiskelemme peräti samassa oppilaitoksessa, mutta eri pätevyyttä.
Ompa kiva kuulla, että olet jotain saanut irti höpinöistäni! Blogin pitäminen on minulle ihan uusi ja vähän jännäkin tapa työstää omia ajatuksia ja oppimista, mutta toisaalta tuntuu nuo asiat jäsenytyvän eritavalla kun niitä tänne kirjoittaa.
VastaaPoistaHeks-keskustelu opettajn kanssa oli mielestäni hyvä kokemus, on ihanaa kun joku osaa "vetää oikeista naruista" ja saa miettimään asioita ihan uudelta kantilta. Tässä pitäisi varmaan päästä sellaiseen ammatillisen kasvun tasoon, että kun kenties toukokuussa saa tämän tutkinnon suoritettua, olisi taitoa kasassa sen verran, että pärjäisi ikäänkuin omillaan ja osaisi itse aina aika ajoin pönkittää itseään eteenpäin tässä oppimisen tiellä....
Onnea opintoihisi ja kehittämishankkeeseesi!
Minäkin käyn tässä vähän vaklailemassa sun blogissas...
On hauskaa, jos saan sinusta kurkistelijan. Vielä keväällä vähän vierastin blogia, mutta nyt se tuntuu oikein luontevalta. Olen jo monta kertaa palannut aikaisempiin tarinoihini, ja blogista ne löytyvät kätevästi.
VastaaPoistaLisäksi aina innostun, jos joku peräti alkaa keskustella pohdinnoistani. Olenpa erityisesti nyt syksyllä huomannut, että hankalatkin asiat ikään kuin kirkastuvat, kun ne saa kirjoitettua "pois" ajatuksista.
Energisiä opiskelupäiviä!
Suski- olet oikeassa, opettajan työn pitäisi perusorientaatioltaan olla tutkivaa ja kehittävää - toimimme niin muuttuvissa olosuhteissa, joten vaikea tässä on paikallaan pysyä! Moni kokee, että riittää kun heittää keikkansa (tuntinsa), mutta kun työskentelemme tulevaisuuden (opiskelijat) kanssa, onko tällaiseen varaa? Kehittäminen lähtee pienistä teoista yksilötasolla, mutta suuria muutoksia saadaan vaan yhteisesti aikaan.
VastaaPoista