Luettuani artikkelin, pohdin itseäni opiskelijana. Työkseni mietin omia opiskelijoitani oppijoina ja tulevina ammattilaisina, mutta nyt tulikin katse kääntää itseen. Mistä olen tulossa, mitä osaan. Missä olen nyt, mitä hallitsen, mihin tulee kiinnittää nyt huomiota ja mihin haluan olla ammatillisesti menossa. Mikä minusa tulee isona?
Tiedän, että en ole periksi antavaa sorttia. Menen läpi vaikka harmaan kiven jos se on tarkoitus. Koska työmoraalini on kova, haluan aina hoitaa tehtäväni. Nyt tehtääni on pohtia omaa oppimistani ja sen tarpeita. Valitettavasti on tunnustettava, että työtätekevänä opiskelijana, opiskelumoraalini ei aina ole ollut niin hyvä...
Olen käynyt jo paljon keskusteluja toisten opettajien kanssa työyhteisössäni ja tiimissäni. Olen vahva vammaistyön ja työyhteisötaitojen asiantuntija, tiedän, mitä lähihoitajan työ ihan oikeasti on. Nyt minun täytyy kuitenkin ottaa oppijan rooli ja tarkastella mitä ympärilläni tapahtuu ja mitä kaikkea minulla on mahdollisuus ammentaa. Olen pistänyt merkille paljon vahvuuksia pedagogisesti pätevistä kollegoista. Valitettavsti olen myös huomioinut asioita, joilla oppijan kunnioitusta ja arvostusta ei ole saavutettu. Luottamus ja sitä kautta yhteisen päämäärän hukkuminen on ollut turmioollista.
Tunnen siis olevani tällä hetkellä oppipojan roolissa. Ei muutakun nöyrästi eteenpäin, ohjausosaaminen ja erlaiset oppijat ovat kiikarissa erityisesti seuraavan vuoden. Jatkuvasti pohdin myös tuota eettistä puolta, opettajan valta ja vastuu on hurja. Kuinka siis saan löydän tasapainon ohjauksen ja vallanoton välille?
Jatketaan siis nöyrästi eteenpäin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti