Olin saanut vinkin, että tämä opettaja n hyvä ja kokenut, opiskelijoiden luottamusta nauttiva ammattilainen. Osallistuin opetukseen sivustakatsojana ja opettaja otti tilanteen heti tunnin alussa haltuun. Hänen olemuksensa ei antanut mahdollisuutta mihinkään muuhun kuin kuunteluun, tosin kuulijana olevat opiskelijat olivat myös jo työelämässä olevia ammattilaisia, jotka olivat motivoituneita hankkimaan tutkinnon. Opetus oli luentomuotoista, powerpoint esitys kuvina ja kaaviona, jota opettaja avasi käytännön esimerkein.
Luennointi oli sujuvaa ja selkeää. Sieltä nousi myös aika ajoin selkeästi esiin tuo kysymys Miksi ja siihen vastaus. Eli, Engeströmin sanoin, alkusolu tuolle opetukselle oli tuotu julki. Se myös näkyi tuossa opetuksessa, että opettaja tiesi mistä puhui. Hän osasi aiheen, niin käytännön tasolla kuin teoriassa. Oikein hyvä kokemus oli tämä!
Luennolla oli myös opiskelijana yksi kuuro opiskelija, jolla oli kaksi tulkkia paikalla. Luennolla tuo varmasti onnistui vallan hyvin, jäin pohtimaan kaikkia mahdollisia opiskelumuotoja ja käytäntöjä, onnistuuko ne yhtä näppärästi jos kaksi tulkkia on jatkuvasti mukana... No, vammaistyön opettajanahan oli mielenkiintoista nähdä, että vammaislaki toteutuu ja kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus oppia.
Keskusteln tunnin jälkeen tämän opetajan kanssa ja hän sanoi itse olevansa perinteinen, luennoitsija tyyppinen opettaja. Hän kertoi opettavansa pääasiassa aikuispuolella ja nimenomaa oppisopimusopiskelijota. Silloin opiskelijalla itsellään on myös suuri vastuu oppimisesta itsenäisesti, opetukselliset, opettajan vetämät tunnit ovat hyvin vähäisiä. Hänen vinkkinsä nuoriso puolen opetukseen olivat, että enemmän aikaa ja opetuksen painopiste saattaa olla ajoittain muussa kuin opetettavassa asiassa.
Näillä tunneilla huomasi sen, että vaikka luento itsessään ei ehkä ole se parhain mahdollinen tapa opettaa, vaikutti kuitenkin opettajan oma persoona ja se, että tuo tapa oli hänelle hyvä tapa opettaa. Tunnit olivat mielestäni onnistuneet ja koin todella olevani oppipojan asemassa tuolla istuessani, niin päihdepuolen kuin opettajan opinnoissa!
torstai 25. elokuuta 2011
19.8.2011/seuraamassa lääkelaskujen tuntia
Tunnilta sitten kuitenkin puuttui tuo haastavin opiskelija, jota odotettiin koululle jotta kirjallinen varoitus voitaisiin antaa. Ryhmän ako (ammatillisen kasvun ohjaaja) oli minulle kertonut, että ryhmästä tulee jatkuvasti palautetta siitä, että se on täysin pitelemätön. Ei käytöstapoja.
Tunti alkoi, kerroin miksi olin seuraamassa tilannetta. Opettaja aloitti tunnin ja samaan aikaan ryhmä teki aivan kaikkea muuta kuin mitä opettaja oli pyytänyt. Aamupalan syöntiä, pulinaa ja opettajalle asiattomuuksien huutelua. Opettaja jatkoi vain koko tunnin lempeä hymy kasvoillaan ja keskeytti opetuksensa ainakin "miljoona kertaa" mennäkseen opiskelijan viereen auttamaan siinä tehtävässä mitä opiskelija halusi.
Positiivisena puolen tietysti haluan nähdä opettajan pitkän pinnan. Kaikkinen keskeytyksineen tunnilla saatiin yksi lasku laskettua.
Mieleen minulle jäi päällimmäisenää se, että aihe oli haastava ja minullekkaan ei kyllä nyt "vanhana hoitajana" auennut opetettava asia. Kaikki keskeytykset johtivat siihen että tunti oli todella sekava. Mielestäni opiskelijat eivät kunnioittaneet opettajaa ja ikäänkuin kävelivät tämän ylitse pitkin tuntia. Pahaa teki.
Yritin haastatella opettajaa tilanteesta tunnin jälkeen. Miten hän sen koki, mikä olisi hänen mielestään ratkaisu työrauhan säilyttämiseksi? Hänen mielestään tässä ei nyt ollut mitään ihmeellistä, vähän huomion kipeitä nuoria vaan.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että minä en kilpaa huuda nuorten kanssa. Tulen itse tätä ryhmää opettamaan lähempänä joulua ja toisella tavalla lähdetään liikkeelle. Käytöstavat on kaiken alku. Olen useiden opettajien kanssa keskustellut ryhmien käytöstavoista ja saanut useita paljon vinkkejä kokeneemmilta siihen kuinka saadaan ikäänkuin ryhmä hallintaan. Ryhmän omaa sisäistä painetta voidaan kyttää näissä tilanteissa hyväksi ja ikäänkuin vastuuttaa heidät pitämään järjestystä yllä, opettaja voi kävellä luokasta ulos ja sanoa tunnin päätyvän siihen. Jäin tämän tunnin jälkeen miettimään oliko tuo todella ohjauksellista opettamista vai mitähän tuo mahtoi olla, mitä tuossa ryhmässä tapahtui. Epäilen suuresti oppimistuloksia ja luulen, että tässä ei nyt erilaiset opiskelijat saaneet ollenkaan sellaista opetusta kuin mitä he tarvitsisivat. Moni heistä olisi tarinnut tuota erityistukea, toiset vain työrauhaa itsenäiseen laskemiseen, kumpikaan ei tuossa tilanteessa nyt toteutunut. Odotan jännityksellä omia tuntejani tälle ryhmälle.
Tunti alkoi, kerroin miksi olin seuraamassa tilannetta. Opettaja aloitti tunnin ja samaan aikaan ryhmä teki aivan kaikkea muuta kuin mitä opettaja oli pyytänyt. Aamupalan syöntiä, pulinaa ja opettajalle asiattomuuksien huutelua. Opettaja jatkoi vain koko tunnin lempeä hymy kasvoillaan ja keskeytti opetuksensa ainakin "miljoona kertaa" mennäkseen opiskelijan viereen auttamaan siinä tehtävässä mitä opiskelija halusi.
Positiivisena puolen tietysti haluan nähdä opettajan pitkän pinnan. Kaikkinen keskeytyksineen tunnilla saatiin yksi lasku laskettua.
Mieleen minulle jäi päällimmäisenää se, että aihe oli haastava ja minullekkaan ei kyllä nyt "vanhana hoitajana" auennut opetettava asia. Kaikki keskeytykset johtivat siihen että tunti oli todella sekava. Mielestäni opiskelijat eivät kunnioittaneet opettajaa ja ikäänkuin kävelivät tämän ylitse pitkin tuntia. Pahaa teki.
Yritin haastatella opettajaa tilanteesta tunnin jälkeen. Miten hän sen koki, mikä olisi hänen mielestään ratkaisu työrauhan säilyttämiseksi? Hänen mielestään tässä ei nyt ollut mitään ihmeellistä, vähän huomion kipeitä nuoria vaan.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että minä en kilpaa huuda nuorten kanssa. Tulen itse tätä ryhmää opettamaan lähempänä joulua ja toisella tavalla lähdetään liikkeelle. Käytöstavat on kaiken alku. Olen useiden opettajien kanssa keskustellut ryhmien käytöstavoista ja saanut useita paljon vinkkejä kokeneemmilta siihen kuinka saadaan ikäänkuin ryhmä hallintaan. Ryhmän omaa sisäistä painetta voidaan kyttää näissä tilanteissa hyväksi ja ikäänkuin vastuuttaa heidät pitämään järjestystä yllä, opettaja voi kävellä luokasta ulos ja sanoa tunnin päätyvän siihen. Jäin tämän tunnin jälkeen miettimään oliko tuo todella ohjauksellista opettamista vai mitähän tuo mahtoi olla, mitä tuossa ryhmässä tapahtui. Epäilen suuresti oppimistuloksia ja luulen, että tässä ei nyt erilaiset opiskelijat saaneet ollenkaan sellaista opetusta kuin mitä he tarvitsisivat. Moni heistä olisi tarinnut tuota erityistukea, toiset vain työrauhaa itsenäiseen laskemiseen, kumpikaan ei tuossa tilanteessa nyt toteutunut. Odotan jännityksellä omia tuntejani tälle ryhmälle.
25.8.2011/ oppimiskäytännöt, sosiokulttuurinen näkökulma
Kirja kuului myös osaksi kasvatustieteen perusopintoja. Mieletäni se oli äärimmäisen mielenkiintoinen teos tuomaan esiin sen näkökulman, että kaikki oppimiseen liittyvät taidot ja tava eivät tule meistä sisältäpäin, eikä näin ollen myöskään ole aina meidän itsemme hallittavissa. Oppimiseen ja siihen liittyviin käsityksiin vaikuttaa taustamme ja sosialisaatio, jonka kautta olemme tähän oppimistilanteeseen tulleet.
Mietin tuota kirjaa lukiessani kaikkia niitä eri opiskelijaryhmiä joita koulussamme on. Toisaalta syntyi syvä ymmärrys siitä, että minun opettajana tulee huomioda monia asioita opetuksen suunnittelussa, mutta toisaalta tuli suuri huoli siitä, että kuinka saan opetettua kaikkia noita ihmisiä ja kuinka osaan valita oikeat keinot opetukseen, jotta he saavat parhaan mahdollisen opin taustoihinsa nähden.
ÄÄRIMMÄISEN MIELENKIINTOINEN TEOS!!!
Mietin tuota kirjaa lukiessani kaikkia niitä eri opiskelijaryhmiä joita koulussamme on. Toisaalta syntyi syvä ymmärrys siitä, että minun opettajana tulee huomioda monia asioita opetuksen suunnittelussa, mutta toisaalta tuli suuri huoli siitä, että kuinka saan opetettua kaikkia noita ihmisiä ja kuinka osaan valita oikeat keinot opetukseen, jotta he saavat parhaan mahdollisen opin taustoihinsa nähden.
ÄÄRIMMÄISEN MIELENKIINTOINEN TEOS!!!
25.8.2011/ Perustietoa opetuksesta
Tentin tuon kirjan viime viikolla liittyen kasvatustieteiden peruopintoihin. Teos antoi todella hyvät eväät opetuksen suunnitteluun. Se oli ikäänkuin rautalanka versio siitä, kuinka opetus tulisi rakentaa, jotta siitä saadaan järkevä ja toimiva kokonaisuus. Mieleen jäi monta asiaa ja ajatuskartta työpöydälle muistinvirkistämiseksi opetuksen suunnitteluun...
25.8.2011/Opetuksen henkilökohtaistaminen
Luettuani artikkelin, pohdin itseäni opiskelijana. Työkseni mietin omia opiskelijoitani oppijoina ja tulevina ammattilaisina, mutta nyt tulikin katse kääntää itseen. Mistä olen tulossa, mitä osaan. Missä olen nyt, mitä hallitsen, mihin tulee kiinnittää nyt huomiota ja mihin haluan olla ammatillisesti menossa. Mikä minusa tulee isona?
Tiedän, että en ole periksi antavaa sorttia. Menen läpi vaikka harmaan kiven jos se on tarkoitus. Koska työmoraalini on kova, haluan aina hoitaa tehtäväni. Nyt tehtääni on pohtia omaa oppimistani ja sen tarpeita. Valitettavasti on tunnustettava, että työtätekevänä opiskelijana, opiskelumoraalini ei aina ole ollut niin hyvä...
Olen käynyt jo paljon keskusteluja toisten opettajien kanssa työyhteisössäni ja tiimissäni. Olen vahva vammaistyön ja työyhteisötaitojen asiantuntija, tiedän, mitä lähihoitajan työ ihan oikeasti on. Nyt minun täytyy kuitenkin ottaa oppijan rooli ja tarkastella mitä ympärilläni tapahtuu ja mitä kaikkea minulla on mahdollisuus ammentaa. Olen pistänyt merkille paljon vahvuuksia pedagogisesti pätevistä kollegoista. Valitettavsti olen myös huomioinut asioita, joilla oppijan kunnioitusta ja arvostusta ei ole saavutettu. Luottamus ja sitä kautta yhteisen päämäärän hukkuminen on ollut turmioollista.
Tunnen siis olevani tällä hetkellä oppipojan roolissa. Ei muutakun nöyrästi eteenpäin, ohjausosaaminen ja erlaiset oppijat ovat kiikarissa erityisesti seuraavan vuoden. Jatkuvasti pohdin myös tuota eettistä puolta, opettajan valta ja vastuu on hurja. Kuinka siis saan löydän tasapainon ohjauksen ja vallanoton välille?
Jatketaan siis nöyrästi eteenpäin...
Tiedän, että en ole periksi antavaa sorttia. Menen läpi vaikka harmaan kiven jos se on tarkoitus. Koska työmoraalini on kova, haluan aina hoitaa tehtäväni. Nyt tehtääni on pohtia omaa oppimistani ja sen tarpeita. Valitettavasti on tunnustettava, että työtätekevänä opiskelijana, opiskelumoraalini ei aina ole ollut niin hyvä...
Olen käynyt jo paljon keskusteluja toisten opettajien kanssa työyhteisössäni ja tiimissäni. Olen vahva vammaistyön ja työyhteisötaitojen asiantuntija, tiedän, mitä lähihoitajan työ ihan oikeasti on. Nyt minun täytyy kuitenkin ottaa oppijan rooli ja tarkastella mitä ympärilläni tapahtuu ja mitä kaikkea minulla on mahdollisuus ammentaa. Olen pistänyt merkille paljon vahvuuksia pedagogisesti pätevistä kollegoista. Valitettavsti olen myös huomioinut asioita, joilla oppijan kunnioitusta ja arvostusta ei ole saavutettu. Luottamus ja sitä kautta yhteisen päämäärän hukkuminen on ollut turmioollista.
Tunnen siis olevani tällä hetkellä oppipojan roolissa. Ei muutakun nöyrästi eteenpäin, ohjausosaaminen ja erlaiset oppijat ovat kiikarissa erityisesti seuraavan vuoden. Jatkuvasti pohdin myös tuota eettistä puolta, opettajan valta ja vastuu on hurja. Kuinka siis saan löydän tasapainon ohjauksen ja vallanoton välille?
Jatketaan siis nöyrästi eteenpäin...
tiistai 16. elokuuta 2011
16.8.2011/YYT/tunnit 3-4
Koska ryhmä tuntui mielestäni valveutunelta, ymmärsin, ettei minun tarvinnut tämän ryhmän kanssa käydä kayttäytymistä kahta tuntia läpi. Ajattelin, että katsotaan mikä on tilanne ensimmäisen tunnin jälkeen, onko luontevaa siirtyä käyttäytymisestä ja lähihoitajan etiikasta lakiin liittyviin asioihin vai lähihoitajuuteen yhteiskunnassa ja työkentällä. EL oli antanut vinkin, että olisi kenties luontevaa siirtyä suoraan lakiin, koska laki myös velvoittaa meitä eettisesti.
No, tein kuitenkin toisin, koska olimme niin hyvässä vireessä käytöstapojen pohdinnan jälkeen eettisesti ja moraalisesti, että menimme aiheeseen lähihoitaja yhteiskunnan jäsenenä ja lähdimme pohtimaan tuotatyön kenttää ja asenteita niitä kohtaan.
Tunnilla oli mukava, läsnäoleva ilmapiiri. Olisin jatkanut tämän ryhmän kanssa pidempään!
Kävimme läpi lähihoitajan omaa hyvinvointia ja siihen vaikuttavia tekiöitä. Hyvinvoivan ihmisen tarpeita ja sitä, kuinka hyvinvoiva lähihoitaja myös tekee työnsä hyvin. Pohdimme myös vllalla olevia asenteita, tapoja tehdä työta ja omaa ymmärrystä siitä, kuinka meidän lähihoitajien tulee pysyä ajanhermolla mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja miten se vaikuttaa omaan ammatti- ja asiakaskuntaan. Oman osaamisen kehittämisen tärkeys tunnuttiin ymmärtävän ainakin jollakin tsolla, sitä jäätiin pohtimaan kuinka se toisaalta on uuvuttavaa ajatella, ettei opiskelu koskaan lopu ja kuinka paljon se toisaalta antaa mahdollisuuksia. Oli hienoa nähdä noita aidosti pohdiskelevia kasvoja ja ahaaelämyksiä.
Ainahan sinne ryhmään tietysti mahtuu se yksi nukkujakin...Tai ainakin niin luulin! Esitin kysymyksen "sinne oikeaan peränurkkaan" ja sieltä nousikin nuorinainen joka osasi vastata kysymykseeni oikein hyvin. Hereillä siis oli!
Tästä kurssista ja ryhmästä on siis toisaalta minulla ihan mahtava olo, Opettaja EL on myöntänyt olevansa kaikkea muuta kuin innostunut tästä kurssista viime vuotisten kokemusten perusteella, meillä molemmilla on muisto tosi hurjasta ryhmästä ja samasta kurssista. Toivottavasti voisin auttaa myös kokeneempaa kolleegaa jaksamaan ja innostumaan aiheesta vielä, hänellä on kuitenkin mahtavia ajatuksia ja näkemyksiä aiheesta, uupumus tuota haastavaa opiskelijajoukkoa kohtaan vaan tuntuu painavan kovasti. Jään pohtimaan opettajien jaksamista!?
No, tein kuitenkin toisin, koska olimme niin hyvässä vireessä käytöstapojen pohdinnan jälkeen eettisesti ja moraalisesti, että menimme aiheeseen lähihoitaja yhteiskunnan jäsenenä ja lähdimme pohtimaan tuotatyön kenttää ja asenteita niitä kohtaan.
Tunnilla oli mukava, läsnäoleva ilmapiiri. Olisin jatkanut tämän ryhmän kanssa pidempään!
Kävimme läpi lähihoitajan omaa hyvinvointia ja siihen vaikuttavia tekiöitä. Hyvinvoivan ihmisen tarpeita ja sitä, kuinka hyvinvoiva lähihoitaja myös tekee työnsä hyvin. Pohdimme myös vllalla olevia asenteita, tapoja tehdä työta ja omaa ymmärrystä siitä, kuinka meidän lähihoitajien tulee pysyä ajanhermolla mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja miten se vaikuttaa omaan ammatti- ja asiakaskuntaan. Oman osaamisen kehittämisen tärkeys tunnuttiin ymmärtävän ainakin jollakin tsolla, sitä jäätiin pohtimaan kuinka se toisaalta on uuvuttavaa ajatella, ettei opiskelu koskaan lopu ja kuinka paljon se toisaalta antaa mahdollisuuksia. Oli hienoa nähdä noita aidosti pohdiskelevia kasvoja ja ahaaelämyksiä.
Ainahan sinne ryhmään tietysti mahtuu se yksi nukkujakin...Tai ainakin niin luulin! Esitin kysymyksen "sinne oikeaan peränurkkaan" ja sieltä nousikin nuorinainen joka osasi vastata kysymykseeni oikein hyvin. Hereillä siis oli!
Tästä kurssista ja ryhmästä on siis toisaalta minulla ihan mahtava olo, Opettaja EL on myöntänyt olevansa kaikkea muuta kuin innostunut tästä kurssista viime vuotisten kokemusten perusteella, meillä molemmilla on muisto tosi hurjasta ryhmästä ja samasta kurssista. Toivottavasti voisin auttaa myös kokeneempaa kolleegaa jaksamaan ja innostumaan aiheesta vielä, hänellä on kuitenkin mahtavia ajatuksia ja näkemyksiä aiheesta, uupumus tuota haastavaa opiskelijajoukkoa kohtaan vaan tuntuu painavan kovasti. Jään pohtimaan opettajien jaksamista!?
16.82011/YYT, ensimmäiset tunnit
Olin valmistautunut yhtä hurjaan ryhmään kuin viime syksynä, odotukset myös omasta pystyvyydestä oli aika korkealla. Nyt opetettava ryhmä osottautuikin oikein mukavaksi ja osittain aika aktiiviseksikin, lieneekä tämä kuherruskuukautta.
Ryhmäytyminensujui kivuttomasti. Esittäydyimme, opiskelijoista osa olikin ollut jo hoitoalalla! Ryhmätyönä he pohtivt mitä työelämätaidot pitävät sisällään. Ryhmätyön tulokseksi saatiin pino ajatuskarttoja jotka sisälsivät aika määrän luonteenpiirteitä joita opiskelijat olettavat lähihoitajalta vaadittavan. Keskustelua aiheesta syhtyi hiljalleen, pohdittiin myös omia kokemuksia työtä, kuinka työtiimeissä käyttäytyminen yleisesti ottaen luonnistuu. Jaoin vielä ennen toisen tunnin loppua lähihoitajan eettiset ohjeet mukaan ja kotona luettavaksi.
Tunnin jälkeen minulle jäi ajatus, että tämä on huomattavasti valveutuneempi ryhmä kuin mitä odotin. Täytyy siis laittaa lisää haastetta tehtäviin, tälle ryhmälle ei kenties tarvitse puolta kurssia tahkota käytöstapoja!
Ensimmäisten tuntien jälkeen minulla oli heti keskustelu kokeneemman opettajan kanssa, jonka kanssa olemme tästä kurssista siis aljon yhdessä puhuneet. Minä vedän kurssin kahdelle ryhmälle ja hän kahdelle. OPS on uusittu ja uuden opsin mukaan tätä ei ole vielä kukaan opettanut, joten kurssi on siinä mielessä ollut ihan mukava suunnitella. Puhtaalta pöydältä.
Kävimme tuon kurssi suunnitelmani läpi ja opettaja EL oli ihan tyytyväinen, että vaikeasti hahmotettava sisältö oli nyt laitettukansankielelle ja juuri nuorille tarpeellisen opin muotoon. MIetimme yhdessä vielä mahdollisia tutustumiskäyntejä ja saimmekin idean viedä kaikki neljä ryhmää yhdessä syyskuussa järjestettäville lähihoitaja 2011 -messuille, jossa tietoa tulisi aiheeseen rutkasti. Tämä tietysti aheutta lukujärjestysten muokkaamista neljässä opiskelijaryhmässä ja aikamoisen opettaja määrän työjärjestysten uudelleen työstämistä, jäimme odottamaan vastauksia mmuiltaopettajilta tähän joustoon.
Sain myös vinkin hieman muokata tarkemmaksi pohdiskelevan esseen aihetta, joka on tunneilla, jollon käsittelemme suomalaista tasavaltaa ja EU-ta, "lähihoitajaa EU:n tasavertaisena kansalaisena". EL oli sitä mieltä, että nuorelle opiskelijalle tämävoi olla turhan laaja aihe, konkretia puuttuu ja e saada kiinni siitä mitä esseellä haetaan. Hyvä huomio, tarkennan tuota aihetta vielä. Sinänsä kurssille sain "siunauksen", EL aikoo toteuttaa samaa runkoa omien ryhmiensä kanssa. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.
Ryhmäytyminensujui kivuttomasti. Esittäydyimme, opiskelijoista osa olikin ollut jo hoitoalalla! Ryhmätyönä he pohtivt mitä työelämätaidot pitävät sisällään. Ryhmätyön tulokseksi saatiin pino ajatuskarttoja jotka sisälsivät aika määrän luonteenpiirteitä joita opiskelijat olettavat lähihoitajalta vaadittavan. Keskustelua aiheesta syhtyi hiljalleen, pohdittiin myös omia kokemuksia työtä, kuinka työtiimeissä käyttäytyminen yleisesti ottaen luonnistuu. Jaoin vielä ennen toisen tunnin loppua lähihoitajan eettiset ohjeet mukaan ja kotona luettavaksi.
Tunnin jälkeen minulle jäi ajatus, että tämä on huomattavasti valveutuneempi ryhmä kuin mitä odotin. Täytyy siis laittaa lisää haastetta tehtäviin, tälle ryhmälle ei kenties tarvitse puolta kurssia tahkota käytöstapoja!
Ensimmäisten tuntien jälkeen minulla oli heti keskustelu kokeneemman opettajan kanssa, jonka kanssa olemme tästä kurssista siis aljon yhdessä puhuneet. Minä vedän kurssin kahdelle ryhmälle ja hän kahdelle. OPS on uusittu ja uuden opsin mukaan tätä ei ole vielä kukaan opettanut, joten kurssi on siinä mielessä ollut ihan mukava suunnitella. Puhtaalta pöydältä.
Kävimme tuon kurssi suunnitelmani läpi ja opettaja EL oli ihan tyytyväinen, että vaikeasti hahmotettava sisältö oli nyt laitettukansankielelle ja juuri nuorille tarpeellisen opin muotoon. MIetimme yhdessä vielä mahdollisia tutustumiskäyntejä ja saimmekin idean viedä kaikki neljä ryhmää yhdessä syyskuussa järjestettäville lähihoitaja 2011 -messuille, jossa tietoa tulisi aiheeseen rutkasti. Tämä tietysti aheutta lukujärjestysten muokkaamista neljässä opiskelijaryhmässä ja aikamoisen opettaja määrän työjärjestysten uudelleen työstämistä, jäimme odottamaan vastauksia mmuiltaopettajilta tähän joustoon.
Sain myös vinkin hieman muokata tarkemmaksi pohdiskelevan esseen aihetta, joka on tunneilla, jollon käsittelemme suomalaista tasavaltaa ja EU-ta, "lähihoitajaa EU:n tasavertaisena kansalaisena". EL oli sitä mieltä, että nuorelle opiskelijalle tämävoi olla turhan laaja aihe, konkretia puuttuu ja e saada kiinni siitä mitä esseellä haetaan. Hyvä huomio, tarkennan tuota aihetta vielä. Sinänsä kurssille sain "siunauksen", EL aikoo toteuttaa samaa runkoa omien ryhmiensä kanssa. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.
sunnuntai 14. elokuuta 2011
12.8.2011/ Opetusharjoittelua yhdessä kahden pedagogisesti pätevän kanssa..
Oman ryhmäni opiskelijat aloittavat syksyn opinnot työssäoppimisella hoidon kentällä. Ryhmä on jaettu kolmeen osaan ja tuon työssäoppimisen ohjaavia opetajia on siis myös kolme. Pidimme alkuinfoa, kävimme yhdessä läpi työssäoppimisen keskeisiä kohtia ja tuleva opiskelijoiden ammattiosaamisen näyttöä, sekä siihen liittyvää näyttösuunnitelmaa ja käytännön toteutusta.
Kaksi muuta ohjaavaa opettajaa on hoidon opettajia ja he keskittyivätkin enemmän tuohon koko näytön informoimiseen, minulle kuin luonnostaan lankeaa tuo eettisen puolen tarkastelu. Mietimme yhdessä opiskelijoiden kanssa mitä tuo eettinen työote voisi vanhustenhuollon puolella tarkoittaa. Ensimmäisen näyttää lähes poikkeuksetta jokaisessa opiskelijaryhmässä nousevan esiin tuo perinteinen ja kristillisiin arvoihin nojaava ajatus "kohtele niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan", tämä kun ei minulle alkuunkaan riitä vaan haluan tietää konkretian avulla, ovatko nuo nuoret oikeasti ymmärtäneet mitä tuo etiikka ja moraali tarkoittaa.
Lähdimme miettimään televisionkatselua työajalla. Milloin tuo toiminta on eettisesti hyväksyttävää ja milloin ei. Millä perusteilla telkkaria katsotaan työaikana ja mitkä ovat ne ehdot, millä voi aikaansa tv:n ääressä viettää. Asiakkaan ehdoilla mennään ja sen tuntuikin moni ymmärtävän. Tuntui kuitenkin, että onko nuoren 18-19 vuotiaan kokemusmaailma niin kaukana minun tai etenkin suomalaisen vanhuksen kokomus maailmasta, että eettinen toiminta televisionkatselussa koettiin enemmän taakkana?? No onhan ne kaukana toisistaan, mutta yritimme sitten löytää tästä toiminnasta sen punaisen langan, jotta tuo television katselu yhdessä asiakkaan kanssa voisi olla hyvä kokemus niin tälle nuorelle opiskelijalle kuin hoivattavalle vanhuksellekin. Eettinen työote ei siis tarkoita kuitenkaan tiukkoja normeja rajoitamassa yhdessä tekemisen uusia aluevaltauksia, vaan oleellista on nuorenaa lähihoitajana pohtia aina sitä, kenen silmillä tilannetta kulloinkin katsotaan.
Tuntien jälkeen keskustelimme opettajien kesken näistä parista tunnista. Mukana olivat juuri ne opiskelijat, joilta voimme jo etukäteen odottaa hyvää suoritusta kentältä. Ne opiskelijat, jotka olisivat enemmän tarvinneet tuota ohjausta ja ovat kyseenalaistaneet kaikkien aikaisempien työssäoppimispaikkojen normit sekä ovat tyytymätömiä nykyiseen työssäoppimispaikkaansa,olivatkin noiden tuntien aikana teillä tietämättömillä.
Opettajan näkökulmasta jäi siis hieman turhautunut olo, koska juuri kun olen ymmärtänyt ammatillisen koulutuksen olevan myös syrjäytymisen ehkäisyä ammatin opettamisen ohella, valuvat nuo eniten tukea tarvitsevat nuoret sormieni välistä ties minne. Kollegat kuitenkin kovasti lohduttelivat, että aina on niitä jotka putoavat, kaikkien kanssa ei voi onnistua ja väkisin emme heitä voi kouluun raahata. Kuitenkin minulla kytee se olo, että jotenkin se yhteys noihin nuoriin täytyisi rakentaa, jotta he uskoisivat ja luottaisivat minuun ja sanaani sen suhteen, että kannattaisi sinne koulun penkille raahautua. Jatkamme harjoituksia...
Kaksi muuta ohjaavaa opettajaa on hoidon opettajia ja he keskittyivätkin enemmän tuohon koko näytön informoimiseen, minulle kuin luonnostaan lankeaa tuo eettisen puolen tarkastelu. Mietimme yhdessä opiskelijoiden kanssa mitä tuo eettinen työote voisi vanhustenhuollon puolella tarkoittaa. Ensimmäisen näyttää lähes poikkeuksetta jokaisessa opiskelijaryhmässä nousevan esiin tuo perinteinen ja kristillisiin arvoihin nojaava ajatus "kohtele niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan", tämä kun ei minulle alkuunkaan riitä vaan haluan tietää konkretian avulla, ovatko nuo nuoret oikeasti ymmärtäneet mitä tuo etiikka ja moraali tarkoittaa.
Lähdimme miettimään televisionkatselua työajalla. Milloin tuo toiminta on eettisesti hyväksyttävää ja milloin ei. Millä perusteilla telkkaria katsotaan työaikana ja mitkä ovat ne ehdot, millä voi aikaansa tv:n ääressä viettää. Asiakkaan ehdoilla mennään ja sen tuntuikin moni ymmärtävän. Tuntui kuitenkin, että onko nuoren 18-19 vuotiaan kokemusmaailma niin kaukana minun tai etenkin suomalaisen vanhuksen kokomus maailmasta, että eettinen toiminta televisionkatselussa koettiin enemmän taakkana?? No onhan ne kaukana toisistaan, mutta yritimme sitten löytää tästä toiminnasta sen punaisen langan, jotta tuo television katselu yhdessä asiakkaan kanssa voisi olla hyvä kokemus niin tälle nuorelle opiskelijalle kuin hoivattavalle vanhuksellekin. Eettinen työote ei siis tarkoita kuitenkaan tiukkoja normeja rajoitamassa yhdessä tekemisen uusia aluevaltauksia, vaan oleellista on nuorenaa lähihoitajana pohtia aina sitä, kenen silmillä tilannetta kulloinkin katsotaan.
Tuntien jälkeen keskustelimme opettajien kesken näistä parista tunnista. Mukana olivat juuri ne opiskelijat, joilta voimme jo etukäteen odottaa hyvää suoritusta kentältä. Ne opiskelijat, jotka olisivat enemmän tarvinneet tuota ohjausta ja ovat kyseenalaistaneet kaikkien aikaisempien työssäoppimispaikkojen normit sekä ovat tyytymätömiä nykyiseen työssäoppimispaikkaansa,olivatkin noiden tuntien aikana teillä tietämättömillä.
Opettajan näkökulmasta jäi siis hieman turhautunut olo, koska juuri kun olen ymmärtänyt ammatillisen koulutuksen olevan myös syrjäytymisen ehkäisyä ammatin opettamisen ohella, valuvat nuo eniten tukea tarvitsevat nuoret sormieni välistä ties minne. Kollegat kuitenkin kovasti lohduttelivat, että aina on niitä jotka putoavat, kaikkien kanssa ei voi onnistua ja väkisin emme heitä voi kouluun raahata. Kuitenkin minulla kytee se olo, että jotenkin se yhteys noihin nuoriin täytyisi rakentaa, jotta he uskoisivat ja luottaisivat minuun ja sanaani sen suhteen, että kannattaisi sinne koulun penkille raahautua. Jatkamme harjoituksia...
torstai 11. elokuuta 2011
11.8.2011/ Kasvatustieteen opintoja/Perustietoa opetuksesta...
Siis hö.
Luen tuota Engeströmin kirjaa Perustietoa opetuksesta ja mietin, että mitenhän tuon yyt-kurssin orientaatioperustan laita oikein mahtaa olla? Tieto lisää tuskaa.... Mielestäni siitä tuli hyvä kokonaisuus, jossa on selkeä punainen lanka ja tavoitekin seuraa mukana joka tunti. Saiskohan sinne loppuun sitten nivottua tuon kaiken selkeäksi paketiksi, orientaatioperustaksi? Ikäänkuin kurssi olisi pohjaa koko lähihoitajakoulutukselle, orientatioperustaa voisi sitten tarkistella pitkin matkaa koulutuksen edetessä..... Vaikkakaan lähihoitaja koulutuksesta ei mielestäni voi samanlaista kuvaa piirtää kuin polttomoottorista, voisi siitä tulla mielenkiintoisen näköinen yhtälö, jos vaikka ammatin eettisiä puolia miettisi kuvassa toiminnan kannalta...
Lukeminen ja opetuksen työstäminen jatkukoon...
Luen tuota Engeströmin kirjaa Perustietoa opetuksesta ja mietin, että mitenhän tuon yyt-kurssin orientaatioperustan laita oikein mahtaa olla? Tieto lisää tuskaa.... Mielestäni siitä tuli hyvä kokonaisuus, jossa on selkeä punainen lanka ja tavoitekin seuraa mukana joka tunti. Saiskohan sinne loppuun sitten nivottua tuon kaiken selkeäksi paketiksi, orientaatioperustaksi? Ikäänkuin kurssi olisi pohjaa koko lähihoitajakoulutukselle, orientatioperustaa voisi sitten tarkistella pitkin matkaa koulutuksen edetessä..... Vaikkakaan lähihoitaja koulutuksesta ei mielestäni voi samanlaista kuvaa piirtää kuin polttomoottorista, voisi siitä tulla mielenkiintoisen näköinen yhtälö, jos vaikka ammatin eettisiä puolia miettisi kuvassa toiminnan kannalta...
Lukeminen ja opetuksen työstäminen jatkukoon...
11.8.2011/2A 1-3op:n suunnittelu, toteutus ja arviointi
Olen nyt työstänyt kurssia Yhteiskunta-, yrittäjyys ja työelämä taidot 10v = 24t vasta-aloittaneille lähihoitaja opiskelijoille. Kurssi alkaa maanantaina ja se on loppu silausta vailla. Kokeneenpi ja pedagogisesti pätevä opettaja on tehnyt kanssani yhteistyötä asian tiimoilta. Olemme tehneet uuden LH-OPS:n mukaisen rungon tuolle kurssille huomioiden aiheissa nuo nuoret opiskelijat. Mikä on heille oleellisinta tässä heti opiskeluiden alkaessa ja jättäneet vähemmälle ne aiheet mitkä selkeästi menevät heillä "yli hilseen", ovathan he suurimmaksi osaksi juuri peruskoulusta päässeitä, vanhempiensa luona asuvia nuoria.
Ensi maanantaina esittelen tuolle kollegalleni kurssi suunnitelman ja hän lupasi kommentoida sitä myös opintoihini liittyen. Minä vedän tuon kurssin kahdelle ryhmälle ja kollegani kahdelle ryhmälle. Ensimmäinen ryhmäni myös starttaa heti maanantai aamuna.
Kun aloitin työni (epäpätevänä) opettajana viime syksynä tällä samaisella kurssilla. Mielestäni se oli aika fiasko, en ollut osannut odottaa noin ei-motivoitunutta opiskelija kuntaa. Opiskelijat sanoivat kyllä jälkeenpäin omalle akolleen, että olin niitä ainoita opettajia, jotka saivat heidän ryhmänsä ns. kuriin. Sain kuulla olevani "hyvä tyyppi", olisikohan johtunut siitä, että olen tottunut työskentelemään haastavasti käyttäytyvien kehitysvammaisten kanssa ja heidän kanssaan ainoa tapa löytää keino selvitä, on löytää yhteinen kieli? Olin aloittanut innokkaana yhteskuntatieteilijänä tuon yyt-kurssin kalvosulkeisilla yhteiskunnastamme ja sitten katsoin ryhmää josta puolet katsoivat minua suu auki hiljaa ja toinen puoli hääräsi omiaan. Eli ei toiminut. Uusi kokeilu seuraavalla tunnilla: nostin buutsit pöydälle ja kysyin, että mitenkäs lähihoitaja opiskelija pärjää suomen maassa jos ei isä ja äiti auta? Siitä se sitten lähti yhteisen asian työstäminen.
Nyt tuo kokemus omasta avuttomuudesta on lisännyt omaa motivaatiotani löytää keino "selviytyä" ja "pärjätä" noiden nuorten kanssa. Löytää kieli, jolla saan edes hieman kolautettua heidän asenteitaan siihen suuntaan, johon hoitoalan ammattilaisten kuuluisi olla kallellaan. Ihan vielä en koko kurssi suunnitelmaani pläjäytä koko pienryhmän luettavaksi, odotan kollegani kommentteja ja sitten toivon niitä kovasti myös omalta ohjaavalta opettajaltani sekä muilta pienryhmän jäseniltä...
Nyt laitan hetkeksi aivot narikkaan yhteiskunnan tiimoilta ja elän vain omassa pikku pikku maailmassani perheen kesken...
Ensi maanantaina esittelen tuolle kollegalleni kurssi suunnitelman ja hän lupasi kommentoida sitä myös opintoihini liittyen. Minä vedän tuon kurssin kahdelle ryhmälle ja kollegani kahdelle ryhmälle. Ensimmäinen ryhmäni myös starttaa heti maanantai aamuna.
Kun aloitin työni (epäpätevänä) opettajana viime syksynä tällä samaisella kurssilla. Mielestäni se oli aika fiasko, en ollut osannut odottaa noin ei-motivoitunutta opiskelija kuntaa. Opiskelijat sanoivat kyllä jälkeenpäin omalle akolleen, että olin niitä ainoita opettajia, jotka saivat heidän ryhmänsä ns. kuriin. Sain kuulla olevani "hyvä tyyppi", olisikohan johtunut siitä, että olen tottunut työskentelemään haastavasti käyttäytyvien kehitysvammaisten kanssa ja heidän kanssaan ainoa tapa löytää keino selvitä, on löytää yhteinen kieli? Olin aloittanut innokkaana yhteskuntatieteilijänä tuon yyt-kurssin kalvosulkeisilla yhteiskunnastamme ja sitten katsoin ryhmää josta puolet katsoivat minua suu auki hiljaa ja toinen puoli hääräsi omiaan. Eli ei toiminut. Uusi kokeilu seuraavalla tunnilla: nostin buutsit pöydälle ja kysyin, että mitenkäs lähihoitaja opiskelija pärjää suomen maassa jos ei isä ja äiti auta? Siitä se sitten lähti yhteisen asian työstäminen.
Nyt tuo kokemus omasta avuttomuudesta on lisännyt omaa motivaatiotani löytää keino "selviytyä" ja "pärjätä" noiden nuorten kanssa. Löytää kieli, jolla saan edes hieman kolautettua heidän asenteitaan siihen suuntaan, johon hoitoalan ammattilaisten kuuluisi olla kallellaan. Ihan vielä en koko kurssi suunnitelmaani pläjäytä koko pienryhmän luettavaksi, odotan kollegani kommentteja ja sitten toivon niitä kovasti myös omalta ohjaavalta opettajaltani sekä muilta pienryhmän jäseniltä...
Nyt laitan hetkeksi aivot narikkaan yhteiskunnan tiimoilta ja elän vain omassa pikku pikku maailmassani perheen kesken...
Hyperlinkki!
Hiphei! Olen jälleen oppinut uusia tietoteknisiä taitoja, hyperlinkkihän on mahtava juttu! Pelko tietotekniikkaa ja internettiä kohtaan alkaa olla voitettu....
11.8.2011/Lukukausi starttaa... Opetusharjoittelun ensi askeleet...
Otin eilen itselleni uuden opiskelijaryhmän vastaan kesäloman jälkeen. Kyseessä oli niin sanotut ammatillisen kasvun tunnit, joita oli 3 x 45min. Opiskelijat ovat nuorisopuolen lähihoitajakoulutuksessa ja ensimmäinen perusopinto vuosi takana. Ryhmässä oli jo noin puolet opiskelijoista HOPS-keskusteluissa käyneet viime lukuvuoden puolella, osa aikaisemman vuosikurssin pudokkaita, osa ei saapunut paikalle.
Ryhmä siis osittain tunsi toisensa jo, heidän ammatillisen kasvun opettaja eli AKO vaihtui nyt siis ensimmäisen vuoden jälkeen. Suurin osa ei ollut tästä ryhmästä alkuunkaan tyytyväisiä tähän tilanteeseen.
Kävimme ryhmän kanssa alkuun esittely kierroksen, kerroin oman työhirtoriani ja sen, että minäkin olen tästä samaisesta oppilaitoksesta valmistunut lähihoitajaksi. Osa opiskelijoista oli ollut kesätöissä hoitoalan paikoissa, osa oli ihan lomaillut.
Ryhmä itsessään tuntui ihan mukavalle joukolle nuoria, osa hiljaisemmille, osa puheliaammalle. Kolme nuorta neitiä olivat selkeästi oppositiossa koko aamupäivän. Heidän kanssaan työskentely vaatii varmaan noita pedagogisia ponnisteluita minulta!
Kävin tunnin jälkeen ryhmän aikaisemman AKOn kanssa keskustelun tilanteesta, miten toimitaan poissaolevien kanssa ja kuinka hän on ottanut tilanteen haltuun näiden nuorten neitien kanssa. Pitää löytää yhteys ja yhteinen tekijä meidän välille, näin saadaan mielenkiinto opiskelijalla opettajan sanomaa kohtaan heräämään. No mikäs se voisi meillä olla yhteistä? Voisi kuulema aloittaa vaikka kynsistä tai uuden kampauksen huomioimisesta... Eli, minulle kyllä tulee olemaan kasvun paikka saada teinitytön huomio voitetuksi!
Kaipaan takaisin suljettuun hoitokotiin jaselkeisiin strukstuureihin!!!! APUA!!
No, haasteita päin vaan uudestaan ja näiden opiskelijoiden kanssa on vertaistuki paikallaan. Tiimimme, johon kuuluu noin 10 henkilöä, ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa ja antaa vertaistukea opiskelijoiden kanssa työskentelyyn. Kiitos heille siitä!
Ryhmä siis osittain tunsi toisensa jo, heidän ammatillisen kasvun opettaja eli AKO vaihtui nyt siis ensimmäisen vuoden jälkeen. Suurin osa ei ollut tästä ryhmästä alkuunkaan tyytyväisiä tähän tilanteeseen.
Kävimme ryhmän kanssa alkuun esittely kierroksen, kerroin oman työhirtoriani ja sen, että minäkin olen tästä samaisesta oppilaitoksesta valmistunut lähihoitajaksi. Osa opiskelijoista oli ollut kesätöissä hoitoalan paikoissa, osa oli ihan lomaillut.
Ryhmä itsessään tuntui ihan mukavalle joukolle nuoria, osa hiljaisemmille, osa puheliaammalle. Kolme nuorta neitiä olivat selkeästi oppositiossa koko aamupäivän. Heidän kanssaan työskentely vaatii varmaan noita pedagogisia ponnisteluita minulta!
Kävin tunnin jälkeen ryhmän aikaisemman AKOn kanssa keskustelun tilanteesta, miten toimitaan poissaolevien kanssa ja kuinka hän on ottanut tilanteen haltuun näiden nuorten neitien kanssa. Pitää löytää yhteys ja yhteinen tekijä meidän välille, näin saadaan mielenkiinto opiskelijalla opettajan sanomaa kohtaan heräämään. No mikäs se voisi meillä olla yhteistä? Voisi kuulema aloittaa vaikka kynsistä tai uuden kampauksen huomioimisesta... Eli, minulle kyllä tulee olemaan kasvun paikka saada teinitytön huomio voitetuksi!
Kaipaan takaisin suljettuun hoitokotiin jaselkeisiin strukstuureihin!!!! APUA!!
No, haasteita päin vaan uudestaan ja näiden opiskelijoiden kanssa on vertaistuki paikallaan. Tiimimme, johon kuuluu noin 10 henkilöä, ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa ja antaa vertaistukea opiskelijoiden kanssa työskentelyyn. Kiitos heille siitä!
keskiviikko 3. elokuuta 2011
3.8.2011/ Lukupiiri alustus Amped 3
Lukupiiri alustus ensimmäiseen osioon, Amped 3:een tehty. Täytyy alkaa muistelemaan taasen, etä kuinka se viedään tuolle yhteiselle Team Wespan oppimisalustalle.
Kunhan muut ryhmäläiset palaavat lomilta, täytyy startata ensimmäisen lukupiirin tapaamiset. Lomalkoon nyt kuitenkin rauhassa...
Kunhan muut ryhmäläiset palaavat lomilta, täytyy startata ensimmäisen lukupiirin tapaamiset. Lomalkoon nyt kuitenkin rauhassa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)