Ryhmä oli mielestäni suhteellisen suuri, reilusti yli kolmekymmentä nuorta aikuista. Kaikilla oli joko toinen ammatillinen tutknto pohjalla tai yo-tutkinto. Kasvun tunnit kuuluvat lh-opiskelijoiden alkutaipaleeseen, josta opinnot etenevät loogisessa järjestyksessä elämänkaarenmukaisesti. Oppimisympäristönä oli auditorio, jossa opettaja opetti luentomaisesti eri havainto- ja ohjausmenetelmiä liittyen opiskelijoiden tulevaan tyssäoppimiseen päiväkodissa.
Sinällään opettajan persoona oli vahvasti tilanteessa läsnä, hän tiedi mistä puhui ja esitti asiansa selkeästi. Ryhmä kuuneteli, tosin osittain tuntui, että perärivin opiskelijat touhusivat jotain aivan muuta kuin olisi pitänyt. Opettaja haastoi myös ryhmää keskustelemaan ja ohjasi ryhmää aiheesta toiseen sujuvasti esittämällä kysymyksiä aina avaten ikäänkuin uusia ovia ja syventääkseen aihetta. Eturivin aktiivinen opiskelija täytyi välillä opettajan "aijentaa" kehoituksella, jotta hiljaisemmatkin opiskelijat olisivat saneet puheenvuoron. Opettaja myös esitti suoria kysymyksiä opiskelijoille, jotka eivät muutoin olisi sanonut sanaakaan tunnilla.
Näistä tunneista minulla jäi selkeä olo, että opettaja vei tuota tilannetta eteenpäin, mikään ei ollut sattuman varassa, siis niinkuin positiivisessa mielessä. Vaikka keskustelun aiheet nousivat opiskelijoista, sai opettaja pidettyä kuitenkin aiheen hallinnassa ja se ei päässyt liikaa rönsyilemään pois aiheesta.
Ryhmästä ei missään kohtaan eruttunut kukaan opiskelija mielestäni kuitenkaan toisesta, tällaisessa luentopohjaisessa opettamisessa yksilöt tuntuvat hukkuvan massaan ja ne jotka tarvitsisivat tukea, eivät sitä kuitenkaan saa, koska opettaja ei heitä tuosta suuresta massasta erota. Tässä tietysti odotetaan että ryhmän jäsenillä olisi suhteellisen hyvät oppimisvalmiudet ja om-aloitteisuutta, onhan heillä jo yksi tutkinto takana.
Jälleen huomaan opettajan persoonan vaikuttavn tilanteeseen, vahva asiantuntijuus näkyi. Uskaltaako opiskelijat sitten puolestaan kyseenalaistaa opettajaa jos hän on niin vahva asintuntija? KUinka opettaja antaa tuota tilaa opiskelijoille keskustella, haastaa, kyseenalaistaa ja ihmetellä? Jääkö muo ihmettelyt suuren tietomäärän alle kun kiireellä mennään kalvoja kalvon perään läpi? Eräs kollega sanoi, että kun opettaa yo-pohjaisia ryhmiä, jää opiskelijalle suuri vastuu itse selvittää asioita, laitetaan luentojen jälkeen moodleen 70 kalvoa lukemista linkkeineen ja lähdemateriaaleineen ja oletetaan opiskelijoiden itse lukean sieltä. Tapahtuuko tässä syväoppimista? Mielestäni täytyy olla jo aika kokenut, jos ymmärtää siirtää tuon lukemalla opitun käytäntöön. Vai onko niin, että tuo luettu jää ikäänkuin muhiman ajatuksiin ja sitten ahaa-elämykset tulevat myöhemmin työelämässä? Jatketaan pohdintaa ja matkaa ihmetyksiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti