Luin lähipäivien materiaalia läpi, koska en ollut noina lähipäivinä paikalla. Lähipäivillä oli käsitelty opettajn identiteettiä, minulla tulee ensimmäisenä mieleen että APUA! Eihän minusta pitänyt tulla opettajaa ja vahingossa tässä nyt ollaan, eihän minulla mitenkään voi olla "oikeanlaista" opettajan identiteettiä. Mitä se voi tarkoittaa?
Pohdin ammatillisen opettajan dynaamista tulevaisuuden toimenkuvaa:
Yksintekijästä --> työyhteisölliseksi osaajaksi Checked!
Työssäoppimisen ohjaajasta --> Koulutuksen ja työelämän verkosto-osaajaksi Checked!
Didaktisesta osaajasta --> Opiskelijan kohtaajaksi ja kuuntelijaksi Checked!
Oman työntaitajasta --> Opiskelijan oppimisprosessin tukijaksi ja ohjaajaksi Checked!
Ammattialan osaajasta --> Alansa vastuulliseksi kehittäjäksi Checked!
OK, se on siis viimeistään tulevaisuudessa tätä. Tätähän olen siis yrittänyt jo "edellisessä elämässä" esimiehenä tehdä, loppujen lopuksi en ehkä sitten olekaan niin hakoteillä tässä opettajan työssä!
Koen yhteenkuulumattomuudentunteita noita kokeneita pedagogisesti päteviä opettajia kohtaan. Minä en ole NIIN opettaja kuin he. Se ei ole koskaan ollut haaveeni, eikä se ole tälläkään hetkellä tavoitteeni. Tavoite ei siis ole olla kuten verkkokalvoihini on piirtynyt streotypia oikeasta opettajasta. Kaikella rakkaudella kollegat!
Mutta uuden ajan dynaaminen opettaja, sitä voisin olla. Sitä myös ehkä haluaisin olla. Ompa onni että ajauduin tähän työhön, olisi voinut mielenkiintoinen työ mennä jollekin muulle. Nyt vetäydyn toviksi jos toiseksi kirjallisuuden pariin miettimään opettaja identiteettiäni ja siihen kasvamista, haluan myös nyt paneutua kirjallisuuteen joksikin aikaa, ettei kaikki ole vain omaa pohdintaa ja analysointiani tuntemusten pohjalta. Haluan myös tietoa ohjausosaamisesta ja erilaisista oppijoista....
torstai 15. syyskuuta 2011
tiistai 13. syyskuuta 2011
13.9.2011/ Kari Kekkosen luento materiaali...
Lähipäiviltä ollessani pois, yritän kovasti kiriä toiset kiinni tai ainakin pysyä perässä. Luentokalvoja katsoessani minua harmittaa aikatavalla, että en ole ollut paikanpäällä, luento on ollut varmasti kovin ajatuksia herättävä.
Huomaan kalvojen vilisevän tuttuja sanoja, termejä ja kaavioita, huoman kovasti kaipaavani tietoa siit, kuinka tuo kaikki toteutettaisiin. Opiskelijoiden toiveet siitä mitä toisen asteen opiskelun tulisi olla, on mielestäni sitä jo, mutta valinnan mahdollisuudet ja vapaus on tehnyt nyt sen ongelman, että opiskelijat eivät osaa ottaa itse vastuuta opinnoistaan ja valinnoistaan vaan ikäänkuin putoavat kyydistä ja olen kullut useamman kerran kuinka opiskelu kuitenkin tuntuu niin kovin sekavalta. Kaikki nuo mahdollisuudet jota toisen aseen ammatillinen koulutus mahdollistaa vaikuttaa nuoresta peruskoulusta päässeeltä kovin vaikealle hahmottaa. Elänhallintaan liittyvät taidot eivät nuorella kotona asuvalla nuorella ole vielä sellaiset, että hän pystyisi kovin laajoja linjauksia tekemään vielä elämssään ja vaikka he toivovat enemmän vaihtoehtoja ja päätösvaltaa, on se kuitenkin aika haasteellistaa loppupelissä toteuttaa.Tuki verkostot ovat mielestäni kuitenkin jo opiskelijoilla ainakin omassa oppilaitoksessani kovin mittavt ja tuntuukin, että jos yhtään enempää vielä tuemme näitä nuoria, niin voimme jo opettajina tehd nuo tehtävätkin heidän puolestaan. Olen ehkä kova, mutta tänään olen taas saanut sen kokemuksen, että olen soitellut muutaman opiskelijan perään, jotka ovat omilla teillään työssäoppimisesta ja näyttösuunnitelmat tekemättä ja aikaa tuohon suunnitelman tekoon ei enää ole. Se juna meni jo, opiskelijat eivät sitä vaan ymmärrä. Nistä pitäisi sitten valmistua niitä vastuullisia hoitajia, jota ehkäisevät omalla toiminnallaan syrjäytymistä... Nyt menen murisemaan itsekseni ja ajattelen asiaa myöhemmin tarkemmin tuon erilaisen oppijan näkökulmasta, enkä niinkään omastani.... Ja osaanko ohjata tuota putoamisvaarassa olevaa opiskelijaa niin, että hän tuosta valintojen viidakosta selviytyy...?
Huomaan kalvojen vilisevän tuttuja sanoja, termejä ja kaavioita, huoman kovasti kaipaavani tietoa siit, kuinka tuo kaikki toteutettaisiin. Opiskelijoiden toiveet siitä mitä toisen asteen opiskelun tulisi olla, on mielestäni sitä jo, mutta valinnan mahdollisuudet ja vapaus on tehnyt nyt sen ongelman, että opiskelijat eivät osaa ottaa itse vastuuta opinnoistaan ja valinnoistaan vaan ikäänkuin putoavat kyydistä ja olen kullut useamman kerran kuinka opiskelu kuitenkin tuntuu niin kovin sekavalta. Kaikki nuo mahdollisuudet jota toisen aseen ammatillinen koulutus mahdollistaa vaikuttaa nuoresta peruskoulusta päässeeltä kovin vaikealle hahmottaa. Elänhallintaan liittyvät taidot eivät nuorella kotona asuvalla nuorella ole vielä sellaiset, että hän pystyisi kovin laajoja linjauksia tekemään vielä elämssään ja vaikka he toivovat enemmän vaihtoehtoja ja päätösvaltaa, on se kuitenkin aika haasteellistaa loppupelissä toteuttaa.Tuki verkostot ovat mielestäni kuitenkin jo opiskelijoilla ainakin omassa oppilaitoksessani kovin mittavt ja tuntuukin, että jos yhtään enempää vielä tuemme näitä nuoria, niin voimme jo opettajina tehd nuo tehtävätkin heidän puolestaan. Olen ehkä kova, mutta tänään olen taas saanut sen kokemuksen, että olen soitellut muutaman opiskelijan perään, jotka ovat omilla teillään työssäoppimisesta ja näyttösuunnitelmat tekemättä ja aikaa tuohon suunnitelman tekoon ei enää ole. Se juna meni jo, opiskelijat eivät sitä vaan ymmärrä. Nistä pitäisi sitten valmistua niitä vastuullisia hoitajia, jota ehkäisevät omalla toiminnallaan syrjäytymistä... Nyt menen murisemaan itsekseni ja ajattelen asiaa myöhemmin tarkemmin tuon erilaisen oppijan näkökulmasta, enkä niinkään omastani.... Ja osaanko ohjata tuota putoamisvaarassa olevaa opiskelijaa niin, että hän tuosta valintojen viidakosta selviytyy...?
8.9.2011/Opetuksen seurantaa/kotitalouden tunnit
Nyt pääsin ensimmäistä kertaa seuraamaan itse opiskelijana toiminnallista opetusta. Ryhmä oli varsinsuuri, joten se oli jaettu kahteen osaan, toinen puolisko oli ollut keittiössä aamupäivän ja nyt oli iltapäivästä toisen puoliskon vuoro. Yllättäen yhdeksästä opiskelijasta vain neljä saapui paikalle, opettaja oli aika pettunyt. Niin myös minä.
Opettaja kuitenkin lähti työstämään aihetta ryhmän kanssa. Hän kertoikin minulle etukäteen, että käy aina aluksi hieman teoriaa läpi, sen jälkeen suunnitellaan yhdessä mitä ollaan tekemässä ja miksi. tänään oli vuorossa ekologisuus ja kestävä kehitys. Opetaja opiskelijat kävivät keskustellen ja kuvien avulla läpi erilaisia tilanteita keittiössä, missä voisi ottaa huomioon taloudellisuuden ja ekologisuuden. Tämän jälkeen katsottiin läpi valmistettava ateria, jonka tarkoituksena oli miettiä terveellistä ateriakokonaisuutta esim. päiväkotiin tai lapsiperheeseen. Kuinka siinä otetaan huomioon kaikki oleelliset ravintoarvot ja kuinka se valmistetaan järkevällä tavlla. Kaikille neljälle opiskelijalle jakautui hyvin omat tehtävät ja he saivatkin toimia suhteellisen itsenäisesti keittiössä. opettaja oli ottanut esiin kaiken tarpeellisen ja siirtyi itse ikäänkuin taka-alalle opiskelijoiden aloittaessa ruun valmistusta. Opettaja itse seurasi taaempaa, tarvittaessa ohjasi opiskelijoita ja valmisteli jo seuravan viikon kotitalouden tunteja.
Sulassa sovissa nuo opiskelijat neuvottelivat keskenään ja kysyivät tarvittaessa opettjalta neuvoja. He valmistivat aterian, kattoivat pöydän, ruokailivat kskustellen esimerkkiruokailusta samalla ja siivosivat jälkensä. Mieleen jäi mukavan seesteinen kotitaloustunti.
Jäin pohtimaan itse tilannetta ohjauksellisesti. Jos opettaja on ikäänkuin liian lähellä ja valmiudessa ohjaamaan ja opastamaan opiskeijoita, he myös turvautuvat opettajaan kovin helposti. Itse huomasin tämän kun oman ryhmäni opiskelijat tekivät näyttösuunnitelmia hoidon ja huolenpidon kentälle. Jos seisoin kovin lähellä toimettoman näköisenä, he kysyivät minulta varmistusta jokaiseen asiaan ja virkkeeseen. Jos olin kauempana ja sen oloisena että minulla on jotain muuta tekemistä, he toimivat itsenäisemmin tai neuvottelivat ryhmänsä kanssa. Tämä sama näkyi nyt kotitalouden tunnilla. On siis opettajana oleellista antaa mahdollisuus opiskelijan kokeilla ja ottaa vastuuta tekemisistään, antaa hänen itse oivaltaa asioita.
Opettajan on siis aika hyvä myös opetella olemaan hiljaa...
Opettaja kuitenkin lähti työstämään aihetta ryhmän kanssa. Hän kertoikin minulle etukäteen, että käy aina aluksi hieman teoriaa läpi, sen jälkeen suunnitellaan yhdessä mitä ollaan tekemässä ja miksi. tänään oli vuorossa ekologisuus ja kestävä kehitys. Opetaja opiskelijat kävivät keskustellen ja kuvien avulla läpi erilaisia tilanteita keittiössä, missä voisi ottaa huomioon taloudellisuuden ja ekologisuuden. Tämän jälkeen katsottiin läpi valmistettava ateria, jonka tarkoituksena oli miettiä terveellistä ateriakokonaisuutta esim. päiväkotiin tai lapsiperheeseen. Kuinka siinä otetaan huomioon kaikki oleelliset ravintoarvot ja kuinka se valmistetaan järkevällä tavlla. Kaikille neljälle opiskelijalle jakautui hyvin omat tehtävät ja he saivatkin toimia suhteellisen itsenäisesti keittiössä. opettaja oli ottanut esiin kaiken tarpeellisen ja siirtyi itse ikäänkuin taka-alalle opiskelijoiden aloittaessa ruun valmistusta. Opettaja itse seurasi taaempaa, tarvittaessa ohjasi opiskelijoita ja valmisteli jo seuravan viikon kotitalouden tunteja.
Sulassa sovissa nuo opiskelijat neuvottelivat keskenään ja kysyivät tarvittaessa opettjalta neuvoja. He valmistivat aterian, kattoivat pöydän, ruokailivat kskustellen esimerkkiruokailusta samalla ja siivosivat jälkensä. Mieleen jäi mukavan seesteinen kotitaloustunti.
Jäin pohtimaan itse tilannetta ohjauksellisesti. Jos opettaja on ikäänkuin liian lähellä ja valmiudessa ohjaamaan ja opastamaan opiskeijoita, he myös turvautuvat opettajaan kovin helposti. Itse huomasin tämän kun oman ryhmäni opiskelijat tekivät näyttösuunnitelmia hoidon ja huolenpidon kentälle. Jos seisoin kovin lähellä toimettoman näköisenä, he kysyivät minulta varmistusta jokaiseen asiaan ja virkkeeseen. Jos olin kauempana ja sen oloisena että minulla on jotain muuta tekemistä, he toimivat itsenäisemmin tai neuvottelivat ryhmänsä kanssa. Tämä sama näkyi nyt kotitalouden tunnilla. On siis opettajana oleellista antaa mahdollisuus opiskelijan kokeilla ja ottaa vastuuta tekemisistään, antaa hänen itse oivaltaa asioita.
Opettajan on siis aika hyvä myös opetella olemaan hiljaa...
6.9.2011/ opetuksen seurantaa/Kasvun tukeminen ja ohjauksen menetelmälliset taidot
Ryhmä oli mielestäni suhteellisen suuri, reilusti yli kolmekymmentä nuorta aikuista. Kaikilla oli joko toinen ammatillinen tutknto pohjalla tai yo-tutkinto. Kasvun tunnit kuuluvat lh-opiskelijoiden alkutaipaleeseen, josta opinnot etenevät loogisessa järjestyksessä elämänkaarenmukaisesti. Oppimisympäristönä oli auditorio, jossa opettaja opetti luentomaisesti eri havainto- ja ohjausmenetelmiä liittyen opiskelijoiden tulevaan tyssäoppimiseen päiväkodissa.
Sinällään opettajan persoona oli vahvasti tilanteessa läsnä, hän tiedi mistä puhui ja esitti asiansa selkeästi. Ryhmä kuuneteli, tosin osittain tuntui, että perärivin opiskelijat touhusivat jotain aivan muuta kuin olisi pitänyt. Opettaja haastoi myös ryhmää keskustelemaan ja ohjasi ryhmää aiheesta toiseen sujuvasti esittämällä kysymyksiä aina avaten ikäänkuin uusia ovia ja syventääkseen aihetta. Eturivin aktiivinen opiskelija täytyi välillä opettajan "aijentaa" kehoituksella, jotta hiljaisemmatkin opiskelijat olisivat saneet puheenvuoron. Opettaja myös esitti suoria kysymyksiä opiskelijoille, jotka eivät muutoin olisi sanonut sanaakaan tunnilla.
Näistä tunneista minulla jäi selkeä olo, että opettaja vei tuota tilannetta eteenpäin, mikään ei ollut sattuman varassa, siis niinkuin positiivisessa mielessä. Vaikka keskustelun aiheet nousivat opiskelijoista, sai opettaja pidettyä kuitenkin aiheen hallinnassa ja se ei päässyt liikaa rönsyilemään pois aiheesta.
Ryhmästä ei missään kohtaan eruttunut kukaan opiskelija mielestäni kuitenkaan toisesta, tällaisessa luentopohjaisessa opettamisessa yksilöt tuntuvat hukkuvan massaan ja ne jotka tarvitsisivat tukea, eivät sitä kuitenkaan saa, koska opettaja ei heitä tuosta suuresta massasta erota. Tässä tietysti odotetaan että ryhmän jäsenillä olisi suhteellisen hyvät oppimisvalmiudet ja om-aloitteisuutta, onhan heillä jo yksi tutkinto takana.
Jälleen huomaan opettajan persoonan vaikuttavn tilanteeseen, vahva asiantuntijuus näkyi. Uskaltaako opiskelijat sitten puolestaan kyseenalaistaa opettajaa jos hän on niin vahva asintuntija? KUinka opettaja antaa tuota tilaa opiskelijoille keskustella, haastaa, kyseenalaistaa ja ihmetellä? Jääkö muo ihmettelyt suuren tietomäärän alle kun kiireellä mennään kalvoja kalvon perään läpi? Eräs kollega sanoi, että kun opettaa yo-pohjaisia ryhmiä, jää opiskelijalle suuri vastuu itse selvittää asioita, laitetaan luentojen jälkeen moodleen 70 kalvoa lukemista linkkeineen ja lähdemateriaaleineen ja oletetaan opiskelijoiden itse lukean sieltä. Tapahtuuko tässä syväoppimista? Mielestäni täytyy olla jo aika kokenut, jos ymmärtää siirtää tuon lukemalla opitun käytäntöön. Vai onko niin, että tuo luettu jää ikäänkuin muhiman ajatuksiin ja sitten ahaa-elämykset tulevat myöhemmin työelämässä? Jatketaan pohdintaa ja matkaa ihmetyksiin...
Sinällään opettajan persoona oli vahvasti tilanteessa läsnä, hän tiedi mistä puhui ja esitti asiansa selkeästi. Ryhmä kuuneteli, tosin osittain tuntui, että perärivin opiskelijat touhusivat jotain aivan muuta kuin olisi pitänyt. Opettaja haastoi myös ryhmää keskustelemaan ja ohjasi ryhmää aiheesta toiseen sujuvasti esittämällä kysymyksiä aina avaten ikäänkuin uusia ovia ja syventääkseen aihetta. Eturivin aktiivinen opiskelija täytyi välillä opettajan "aijentaa" kehoituksella, jotta hiljaisemmatkin opiskelijat olisivat saneet puheenvuoron. Opettaja myös esitti suoria kysymyksiä opiskelijoille, jotka eivät muutoin olisi sanonut sanaakaan tunnilla.
Näistä tunneista minulla jäi selkeä olo, että opettaja vei tuota tilannetta eteenpäin, mikään ei ollut sattuman varassa, siis niinkuin positiivisessa mielessä. Vaikka keskustelun aiheet nousivat opiskelijoista, sai opettaja pidettyä kuitenkin aiheen hallinnassa ja se ei päässyt liikaa rönsyilemään pois aiheesta.
Ryhmästä ei missään kohtaan eruttunut kukaan opiskelija mielestäni kuitenkaan toisesta, tällaisessa luentopohjaisessa opettamisessa yksilöt tuntuvat hukkuvan massaan ja ne jotka tarvitsisivat tukea, eivät sitä kuitenkaan saa, koska opettaja ei heitä tuosta suuresta massasta erota. Tässä tietysti odotetaan että ryhmän jäsenillä olisi suhteellisen hyvät oppimisvalmiudet ja om-aloitteisuutta, onhan heillä jo yksi tutkinto takana.
Jälleen huomaan opettajan persoonan vaikuttavn tilanteeseen, vahva asiantuntijuus näkyi. Uskaltaako opiskelijat sitten puolestaan kyseenalaistaa opettajaa jos hän on niin vahva asintuntija? KUinka opettaja antaa tuota tilaa opiskelijoille keskustella, haastaa, kyseenalaistaa ja ihmetellä? Jääkö muo ihmettelyt suuren tietomäärän alle kun kiireellä mennään kalvoja kalvon perään läpi? Eräs kollega sanoi, että kun opettaa yo-pohjaisia ryhmiä, jää opiskelijalle suuri vastuu itse selvittää asioita, laitetaan luentojen jälkeen moodleen 70 kalvoa lukemista linkkeineen ja lähdemateriaaleineen ja oletetaan opiskelijoiden itse lukean sieltä. Tapahtuuko tässä syväoppimista? Mielestäni täytyy olla jo aika kokenut, jos ymmärtää siirtää tuon lukemalla opitun käytäntöön. Vai onko niin, että tuo luettu jää ikäänkuin muhiman ajatuksiin ja sitten ahaa-elämykset tulevat myöhemmin työelämässä? Jatketaan pohdintaa ja matkaa ihmetyksiin...
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
7.9.2011/1C/ HEKS tarkennuksia...
Oman toimintaympäristöni johtotähtenä haluan nähdä vahvasti mukana olevat arvot, jotka ohjaavat meitä työssämme ehkäistä omalta osaltaosaltamme syrjäytymistä ja nostaa esiin tiettyjä sosiaalialan osaamisaloja, kehitysvammatyötä sekä päihde- ja mielenterveystyötä. Jokainen opettaja, kuten minäkin, saa ja voi omalta osaltaan vaikuttaa keskusteluun siitä, kuinka nuo arvot ja visiot toteutuu. Käymme jatkuvaa keskustelua toistemme kanssa niin kahvilla kuin yhtesissä kokouksissa ja kehittämispäivissä.
Itse perustehtäväämme, opetusta, voimme jokainen kehittää ja suunnitella tietyissä raameissa, jotka opetussuunnitelma meille asettaa. Kehittämistarpeita voi tuoda esiin myös isommissa foorumeissa, mutta tuntuu että joskus järjestelmä on kovin raskas. Jaksan usein lainata Weberin ajatusta byrokratian rautahäkistä, johon ihminen on itsensä sulkenut. Teemme järjestelmistä niin raskaita ja haastavia, että voi olla joskus helpompaa unohtaa koko asia kuin lähteä sitä ajamaan eteenpäin. Omalta osaltani voin kuitenkin sanoa, että olen saanut hyvää palautetta ja kannustusta tuoda esiin niitä seikkoja, joihin mielestäni olisi kiinnitettävä huomiota, jatkotoimenpiteiden työstäminen tuntuu kuitenkin vievän kohtuuttoman paljon aikaa.
Kehittyminen on myös yksi arvoistamme, joten ainakin ideologian tasolla se toimii toimintaympäristössäni.
Omaa osaamistaan jokaisella yksilöllä on mahdollisuus parantaa, siihen on luotu oppilaitoksessamme mahtavat puitteet. Koko iso organisaatio on asiantuntijoita ja kehittämishankkeita pullollaan, vielä kun osaisi hahmottaa nuo kaikki osaamisalueet...
Itse perustehtäväämme, opetusta, voimme jokainen kehittää ja suunnitella tietyissä raameissa, jotka opetussuunnitelma meille asettaa. Kehittämistarpeita voi tuoda esiin myös isommissa foorumeissa, mutta tuntuu että joskus järjestelmä on kovin raskas. Jaksan usein lainata Weberin ajatusta byrokratian rautahäkistä, johon ihminen on itsensä sulkenut. Teemme järjestelmistä niin raskaita ja haastavia, että voi olla joskus helpompaa unohtaa koko asia kuin lähteä sitä ajamaan eteenpäin. Omalta osaltani voin kuitenkin sanoa, että olen saanut hyvää palautetta ja kannustusta tuoda esiin niitä seikkoja, joihin mielestäni olisi kiinnitettävä huomiota, jatkotoimenpiteiden työstäminen tuntuu kuitenkin vievän kohtuuttoman paljon aikaa.
Kehittyminen on myös yksi arvoistamme, joten ainakin ideologian tasolla se toimii toimintaympäristössäni.
Omaa osaamistaan jokaisella yksilöllä on mahdollisuus parantaa, siihen on luotu oppilaitoksessamme mahtavat puitteet. Koko iso organisaatio on asiantuntijoita ja kehittämishankkeita pullollaan, vielä kun osaisi hahmottaa nuo kaikki osaamisalueet...
7.9.2011/1A/HEKS keskustelu Merja-open kanssa
Alku paniikki, ymmärränkö yhtään mistä tässä hommassa on kyse ja olenko jo tehnyt oikeita asioita, vai onko jumalaton ennakointini johtanut minua harhaan....
Keskustelussa sain lisää varmuutta siihen, mihin suuntaan tässä ollaan menossa ja mihin kysymyksiin minun tulee nyt paneutua. Tarkennan siis HEKS:iä omien tavoitteiden, toisaalta myös niiden omien mielenkiinnon kohteideni mukaan. Otan siis tästä koulutuksesta irti ne välineet ja taidot, joita itse katson tarvitsevani niihin haasteisiin, joihin mielenkiintoni keskittyy.
On aika mahtava huomata, että vaikka oma ajtus karkailee ja ei aina ole ihan kartalla tapahtuneesta, osaa alan ammattilainen johdatella asioita suuntaan, jossa oppija itse oivaltaa. Näin taisi käydä Merja-open kanssa keskustellessa, kiitos siitä!
Heti perään tulee tietysti ajtus opettajan vallasta, kuinka hän sitä käyttää ohjatakseen opiskelijaa, oppijaa tiettyyn suuntaan ja onko tuo suunta oikea? No joka tapauksessa pakko purkaa heti mielessä olevat ajatukset keskustelun jälkeen tänne blogiin...
Millaista osaamista ammatilliselta opettajalta edellytetään?
Opinto-oppaan valossa tulee toisaalta ehky olo, pitääkö minun oikeasti sisäistää tämä kaikki? Osaanko kaiken tämän toukokuussa? Ja apua, onko se edes mahdollista osata tuota kaikkea? Ammatillisen opettajan työ ja osaaminen on siis kovin laaja-alaista, asioiden organisointia ja järjestämistä, oman osaamisen kehittämistä, verkostoitumista, tiimityöskentelyä, rajojen ylittämistä ja tekniikoiden haltuunottoa, nykyisyyden ja historia (niin oman kuin muidenkin) hahmottamista ja huomioimista....
Mitä kuvatut osaamisalueet merkitsevät sinulle opettajan työssä?
Osaamisalueiden perustalla on oman alan, vammaistyön vahva osaaminen, jonka päälle (tai sisään tai rinnalle) otetaan avuksi ohjausosaamisen, yhteisö- ja verkosto-osaamisen, sekä tutkimus- ja kehittämisosaamisen taidot. Nuo taidot minulla siis jo toisaalta on tuttuja oman työhistoriani kautta, mutta nyt nuo osaamisalueet tulee minun tunnistaa ja tiedostaa. Tehdä ikäänkuin itselleni näkyväksi nuo alueet omassa työssäni, tunnistaa oma osaamiseni niissä.
Mitkä asiat osaamisalueissa herätävät kysymyksiä?
Ohjausosaaminen tuntuu minulle tällä hetkellä nyt mielekkäimmälle. Se tuntuu konkreettsimmalle oman työn kannalta, kuinka kehitän omaa ohjausosaamistani. Tämäkin on varmasti asia joka muuttuu tässä matkan varrella, nyt se kuitenkin tuntuu alueelle, johon voisin paneutua ja löytää helpommin kosketuspintaa jonka päälle voisi lähteä rakentamaan uusia taitoja ja laajentaa näkemystä ammatillisen opettajan roolista.
Voivoi kun olen sellainen kantapään kautta oppija, ensin täytyy vähän hutkia ja sitten vasta tutkia, ennakoin niin kovasti että osa asioista jää vähän vaiheeseen... Nyt siis käyn HEKS keskustelun jälkeen tuon ammatillisen opettajan OPS:n uudestaan ajatuksella läpi tarkentelen ajatuksiani....
Keskustelussa sain lisää varmuutta siihen, mihin suuntaan tässä ollaan menossa ja mihin kysymyksiin minun tulee nyt paneutua. Tarkennan siis HEKS:iä omien tavoitteiden, toisaalta myös niiden omien mielenkiinnon kohteideni mukaan. Otan siis tästä koulutuksesta irti ne välineet ja taidot, joita itse katson tarvitsevani niihin haasteisiin, joihin mielenkiintoni keskittyy.
On aika mahtava huomata, että vaikka oma ajtus karkailee ja ei aina ole ihan kartalla tapahtuneesta, osaa alan ammattilainen johdatella asioita suuntaan, jossa oppija itse oivaltaa. Näin taisi käydä Merja-open kanssa keskustellessa, kiitos siitä!
Heti perään tulee tietysti ajtus opettajan vallasta, kuinka hän sitä käyttää ohjatakseen opiskelijaa, oppijaa tiettyyn suuntaan ja onko tuo suunta oikea? No joka tapauksessa pakko purkaa heti mielessä olevat ajatukset keskustelun jälkeen tänne blogiin...
Millaista osaamista ammatilliselta opettajalta edellytetään?
Opinto-oppaan valossa tulee toisaalta ehky olo, pitääkö minun oikeasti sisäistää tämä kaikki? Osaanko kaiken tämän toukokuussa? Ja apua, onko se edes mahdollista osata tuota kaikkea? Ammatillisen opettajan työ ja osaaminen on siis kovin laaja-alaista, asioiden organisointia ja järjestämistä, oman osaamisen kehittämistä, verkostoitumista, tiimityöskentelyä, rajojen ylittämistä ja tekniikoiden haltuunottoa, nykyisyyden ja historia (niin oman kuin muidenkin) hahmottamista ja huomioimista....
Mitä kuvatut osaamisalueet merkitsevät sinulle opettajan työssä?
Osaamisalueiden perustalla on oman alan, vammaistyön vahva osaaminen, jonka päälle (tai sisään tai rinnalle) otetaan avuksi ohjausosaamisen, yhteisö- ja verkosto-osaamisen, sekä tutkimus- ja kehittämisosaamisen taidot. Nuo taidot minulla siis jo toisaalta on tuttuja oman työhistoriani kautta, mutta nyt nuo osaamisalueet tulee minun tunnistaa ja tiedostaa. Tehdä ikäänkuin itselleni näkyväksi nuo alueet omassa työssäni, tunnistaa oma osaamiseni niissä.
Mitkä asiat osaamisalueissa herätävät kysymyksiä?
Ohjausosaaminen tuntuu minulle tällä hetkellä nyt mielekkäimmälle. Se tuntuu konkreettsimmalle oman työn kannalta, kuinka kehitän omaa ohjausosaamistani. Tämäkin on varmasti asia joka muuttuu tässä matkan varrella, nyt se kuitenkin tuntuu alueelle, johon voisin paneutua ja löytää helpommin kosketuspintaa jonka päälle voisi lähteä rakentamaan uusia taitoja ja laajentaa näkemystä ammatillisen opettajan roolista.
Voivoi kun olen sellainen kantapään kautta oppija, ensin täytyy vähän hutkia ja sitten vasta tutkia, ennakoin niin kovasti että osa asioista jää vähän vaiheeseen... Nyt siis käyn HEKS keskustelun jälkeen tuon ammatillisen opettajan OPS:n uudestaan ajatuksella läpi tarkentelen ajatuksiani....
tiistai 6. syyskuuta 2011
26.8.2011/Opetuksen seurantaa/Mielenterveyden häiriöt
Odotin kovasti pääseväni katsomaan entisen opettajani työskentelyä vuosien jälkeen hänen tunnilleen. Kun itse opiskelin lähihoitajaksi, oli hän vasta valmistunut opettajaksi ja aloittanut uransa. Nyt pääsisin katsomaan hänen opetustaan pitkästä aikaa.
Odotin opiskelijoiden kanssa luokassa opettajaa kun puhelimeni soi. Opettaja ilmoitti olevansa kipeä ja toivoi minun jakavan opiskelijoille opetusmateriaalin, jonka löytäisin paikasta x. Tämän jälkeen opiskelijat toivoivat, että selvittäisin mahdollisuutta aikaistaa heidän iltapäivän tenttiään, joka olisi nyt mahdollista hoitaa aikaisempien tuntien peruuntuessa. Selvitelin tilannetta ja olisin pystynyt tuon tentinkin valvomaan, mutta kolme opiskelijaa puuttui paikalta, joten tentti tyssäsi siihen.
Näin tämä opetuksen seurantani muuttuikin sitten pedagogisesti pätevän opettajan hetkellisesti sijaisena toimimiseksi ja asioiden organisoimiseksi, muutuin hetkessä opiskelijasta tilanteen ohjaajaksi. Eli ihan tavallinen opettajan päivä. Sovimme kyllä, että pääsen tuon opettajan tunteja kyllä seuraamaan vielä...
Odotin opiskelijoiden kanssa luokassa opettajaa kun puhelimeni soi. Opettaja ilmoitti olevansa kipeä ja toivoi minun jakavan opiskelijoille opetusmateriaalin, jonka löytäisin paikasta x. Tämän jälkeen opiskelijat toivoivat, että selvittäisin mahdollisuutta aikaistaa heidän iltapäivän tenttiään, joka olisi nyt mahdollista hoitaa aikaisempien tuntien peruuntuessa. Selvitelin tilannetta ja olisin pystynyt tuon tentinkin valvomaan, mutta kolme opiskelijaa puuttui paikalta, joten tentti tyssäsi siihen.
Näin tämä opetuksen seurantani muuttuikin sitten pedagogisesti pätevän opettajan hetkellisesti sijaisena toimimiseksi ja asioiden organisoimiseksi, muutuin hetkessä opiskelijasta tilanteen ohjaajaksi. Eli ihan tavallinen opettajan päivä. Sovimme kyllä, että pääsen tuon opettajan tunteja kyllä seuraamaan vielä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)