24.5.2011/ Ensimmäiset lähipäivät takana...

Ensimmäiset kaksi lähipäivää opekorkeassa takana. Tuntuu kuin olisi jonkin asteisesta tsunamista selviämässä, päivät ovat olleet tiedollisia, opintokokonaisuuksiin liittyviä pyörremyrskyjä, jotka toivon mukaan pystyn pureskelemaan ja omaan elämääni aikatauluttamaan. Toisaalta on tunne, että kaikki linkittyy ehkä oikein hyvin nykyiseen työhöni HDO:lla ja toisaalta on tunne, että apua, mitä tästä oikein tulee.

Eilinen päivä ryhmäydyttiin. Yleisesti ottaen olen ollut vastaan väkisin ryhmätöiden tekoa, teennäiset ryhmien muodostamiset ovat tuntuneet omissa kokemuksissa työyhteisöissä kovin epämieluisilta ja ne eivät ole juurikaan tuottaneet tulosta. Nyt kuitenkin pystyimme vaikuttamaan ryhmäytymiseen itse. Kuinka löytää sopiva pienryhmä? Etsinkö ihmisiä omalta alalta? Etsinkö ryhmäläisiä liittyen omiin opintoihin? Vai etsikö ihmisiä joilla on samanlainen tyyli hoitaa työ ja opiskelu? Ryhmäytyminen oli haastavaa ja huomasin hieman luovuttavani, minulle kelpasi kuka vaan, kuka oli ilman ryhmää. Nyt jälkeenpäin mietittynä, ihan kuin ”oikeissa töissä” otetaan ketä saadaan ja sillä sitten toimitaan parhaalla mahdollisella tavalla. No eihän siinä hullummin kuitenkaan käynyt. Ryhmäläiseni tuntuvat olevan kovin eri aloilta, yhtä en ole edes vielä tavannut, mutta yhteinen intressi meillä on kuitenkin saada mukaamme välineitä opettamiseen ja ohjaamiseen niin koulumaailmassa kuin kenties työyhteisöihinkin. Toisaalta meitä motivoi myös pedagogisen pätevyyden saavuttaminen joka toisi meille jokaiselle taloudellista turvaa ja jatkuvuutta elämäämme. Raadollista myöntää tämä asia ääneen.

Päivistä jäi mieleen todellakin se, ettei verkko-opiskelu olekaan ollenkaan yksinäistä puuhaa, kuten luulin. Verkko mahdollistaa paljon työskentelyä monella muulla tavalla kuin perinteisillä opetusmenetelmillä. Olen opiskellut useamman kurssin avoimessa yliopistossa verkko-opiskeluna ja siellä on työ ollut kovin yksinäistä, eikä ryhmätoveria koskaan ole tarvinnut katsoa silmästä silmään, joten kommentointi on saattanut olla joskus ehkä provosoivaakin. Nyt kuitenkin meillä on jonkinlainen aavistus siitä, minkälaisten ihmisten kanssa olemme työskentelemässä. Aika mahtavaa työskennellä niin erilaisten ihmisten kanssa!

Näistä kahdesta päivästä jäi tosiaan aikamoinen tiedonjano, tuo jano täytyy myös itse opetella sammuttamaan, sitä ei kukaan puolestani tee. Kunhan hieman sulattelen päivien antia ja järjestelen ajatuksiani, koetan aikatauluttaa seuraavan vuoden näiden opintojen osalta ja keskityn tuohon HEKS:iin ja toisaalta ryhmän kanssa myös tuohon PITS:iin. Tämä viikko minun tulisi kuitenkin nyt panostaa kasvatustieteen tehtävään kognitiivinen psykologia. Olen saanut siitä itselleni kehitettyä aikamoisen mörön.

Nyt oikaisen itseni sohvalle ja yritän saada tuon tsunamin rauhoittumaan mielessäni. Kenties aamulla kaikki on jo tyyntä selvää…