Odotan oikeastaan innolla toukokuun tietoja siitä, mitä nuoret ovat valinneet koulutusohjelmaopinnoikseen. Ovatko he päätyneet vammaistyöhön vai eivät. Asenteet ovat jokatapauksessa muuttunet ja se on hyvä.
Kollegoiden kanssa ollaan suunniteltu jo uusia yhteisiä hankkeita ja luulen, että paras tapa ajaa yhteisopetusta tai yhteistoiminnallista opetusta eteenpäin on näyttää itse omalla työskentelyllä, ettei tämä ole ongelma. Ei, vaikka aikataulut hieman mättäisivätkin...
Lööppien ja parityöskentelyn anti tuntui ehkä hiemn puuduttavallekin, olinhan oman hankkeen työstänyt jo ajat siten. Haluaisin jo tosiaan päästää siitä irti ja käyttää energiani uusiin suunnitelmiin. Olihan se tietysti kiva kuulla toisten hankkeista ja ehkä joku sai vinkkejä omastani, en tiedä. Menemme kuitenkin opeopinnoissa niin eri aikatauluissa, että toisilla tuntui olevan homma ihan alkutekijöissään ja meillä muutamalla oli homma jo tehty, hoidettu ja lähes unohdettu.... Siis kehittäminen jatkuu ja hankkeet on otettu käyttöön, mutta itse työstövaiheen haluaisi jo jättää unholaan!
Lööpeissä näkyi kyllä se, että sanoilla on voimaa. Kun asiat on tosiaan kiteytetty nasevasti, herättää se lukijan mielenkiinnon. Mieleen jäi otsikot "Uudistettu OPSI SYVÄLTÄ" sekä "SHOKKI OPPILAITOKSESSA! Opet ymmärtävät toistensa tekemisiä!". Kyllä lööppien takaa pitää löytyä lisää tekstiä kun mielenkiinto herää, niin se vaan on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti