Olin kurssin niin kovin tarkasti suunnitellut, mutta eihän se tietenkään mennyt niinkuin strömsöössä...
Koko kurssi oli ihan fiasco noin ajankäytön suhteen, kahden tunnin mittaiset sessiot oli heitelty muutamaan kohtaan pitkin syksyä. Halusin kuitenkin, että kurssista jää jotain järkevää opiskelijoille mieleen, joten saimme lukujärjestyksen tekijän kanssa suunniteltua YYT-päivän aika liki joululoman alkua. Tätä ennen olin laittanut opiskelijoille MOODLEen viestiä tehtävistä ja tulevista tunneista, onneksi he olivat niin itseohjautuvia, että moni heistä olikin ihan ajantasalla aiheesta kun näimme viikkojen jälkeen.
Kun aamulla tapasimme, kävimme vielä läpi mikä tämän kurssin tarkoitus oli eli opiskelijan oman ammatillisen kehittyminen ja mahdollisen omaan työhön ja ammatilliseen kasvuun vaikuttaminen. Koko lähihoitajan kenttää olimme käyneet läpi alku syksystä lainsäädäntöineen ja harjoitelleet työnhakua ihan käytännön haastattelu harjoituksin. Itenäisesti he olivat tehneet budjettilaskelmia ja työhakemukset tässä syksyn aikana (aivan mahtavaa!!) ja nyt viimeisellä tunnilla opiskelijat lähtivät aamupäivällä tutustumaan eri ammattiliittoihin ja tulivat sitten raportoimaan mulle ryhmäläisille mihin noita liittoja tarvittiin. Iltapäivän kävimme omaa eduskuntaammme ja sen toimintaa läpi, sekä pintapuolisesti EU:n ja siihen liittyvät mahdollisuudet itsenäisenä ammatinharjoittajana. Lopuksi opiskelijat kirjoittivat vielä esseen aiheesta Lähihoitajana suomalaisessa yhteiskunnassa ja EU.n kansalaisena.
Kaikenkaikkiaan tämä kurssihan on sisällöllisesti aika haastava ja tätä lähden keväällä työstämään verkkoon. Nyt tämä tuli suunnitelmista huolimatta toteutettua ikäänkuin puoliksi etäopetuksena, mutta opiskelijat olivat motivoituneita, he pysäyttelivät minua välillä opston käytävillä pitkin syksyä kysellen apuja tehtäviin liittyen ja pyrin vastaamaan myös heidän s-posteihinsa nopeasti sekä kommentoimaan MOODLEen jätettyjä tehtäviä, että heille jäisi kuitenkin kuva, että huomioin heidät, vaikkakaan emme luokkahuoneessa olisikaan yhdessä. Osa opiskelijoista pystyi näin kuitenkin mielestäni savuttaman nuo tuolle kurssille asetetut tavoitteet hyvin osa päätti olla osallistumatta koko kurssiin. Kun nyt tämän syksyn jälkeen katselin noita jouluviikolla palautettuja viimeisiä tehtäviä ja luin esseitä, totesin, että kyllä siellä oli valveutuneita ja vastuunsa kantavia tulevia hoitajia. Oli myös kiva huomata, että vaikka en juurikaan opiskelijoille ole naamaani luokkahuoneessa näyttänyt, he pystyivät minua lähestymään ja kyselemään kurssiin liittyviä tarkentavia kysymyksiä. Kyllä heille ihan oikeasti siis kuitenkin jotain jäi mieleen vaikka opetus oli kaikenkaikkiaan todellla hajanainen.
Arviointi on nyt puolestaan hankalaa, en oppinut tuntemaan kaikkia nimeltä ja aktiivisuudeta olisi kiva antaa pisteitä. Läsnäolo ja tehtävien palautukset ovat siis painotuksena nyt arvioinnissa, mistä tiedän sitten syväoppimisen tulokset? No, tapaan opiskelijat ensi syksynä vammaistyön kurssilla taas jos tässä työssä jatkan, toivottavasti saisin heidän kanssaan silloin kokemuksen järkevästi rakennetusta kurssista jossa lukujärjestyksen tekoon liittyvät haasteet olisi jo voitett ja pystyisimme keskittymään itse aiheeseen.
Nyt tuo niin arvostamani sosiokulttuurinen näkemys opiskelijan tilanteesta oppijana jää kyllä heitteille systeemin toimimattomuuden tieltä. En halua kuitenkaan antaa periksi ja uskon siihen edelleen. Tämä kurssi oli nyt kuitenkin kaikkine inhorealistisine piirteineen tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti