Kolmenkurssin työstäminen lähihoitajaopiskelijoille ja sen linkittäminen yhteen kahden erityisryhmän kanssa useamman opettajan voimin vaati aikatavalla suunnitelmallisuutta. Mutta, hyvin suunniteltu oli jo lähes puoliksi tehty! Sain aika mairittelevaa palautetta, ihan alkoi punastuttaa... Myönnettäköön, että kaksi hylättyä suoritusta tuli opiskelijaryhmästä ja he eivät ole halunneet kommentoida kursseja saatikka opetustani millään tavalla. VAin nämä kaksi opiskelijaa joiden arvion laitoin näkyviin, ovat halunneet palautetta antaa. Kaikille opiskelijoille laitoin tästä kokonaisuudesta henkilökohtaista palautetta ja snoinkin, että nuo kaikki kuusi valmistuvaa opiskelijaa olisin voinut nähdä työkvereinani, olisin voinut heidän kanssaan lähteä uutta hoitokotia perustamaan, olivat he sen verran hyviä!
Kuten Amped2 lukupiiriraportin loppuun myös kirjasin, ovat suurimmat innoittajani opetus työssä.... tai sanotaan mielummin ohjaus, kuulostaa enemmän minun tyylilleni...siis ohjaustyössä olleet nuo erityisopetukseen ja siihen liittyviin taitoihin liittyneet kirjoitukset. Itselleni myö Säljön sosiokulttuurinen näkökulma oli varmasti ensimmäinen avaus tähän nykyseen työhöni, se ahaa elämys toisenlaiseen näkökulmaan "kuinka suhtaudun opiskelijaan yksilölliset taustat ja piirteet huomioiden". Aluksi ajattelin sitä ehkä lähinnä maahanmuuttajia ajatellen, mutta tänä päivänä mietin sitä pitkälti myös katsoessani noita nuoria, joiden kanssa työskentelen. Kuten he itse sanovat, opiskeluinto riippuu päivästä ja elämäntilanteesta, monella saattaa olla aikamoisia elämänkriisejä käynissä ja opettajalle tieto niistä on opetuksen suunnittelun kannalta kultaakin arvokkaampaa. Joskus vaan tuntuu, että riittääkö rahkeeni tähän.
Engeström, kuten jo aikameenikin olen jo tainnut mainita, on aikamoinen käsikirja kurssin suunnitteluun. Ohjenuorana olen pitänyt sitä, että mielummin yksi asia laadukkaasti kuin monta asiaa hutiloiden. Kun näen opiskelijoista, että nyt on saavutettutietty oppimisen taso jossain asiassa, voin lähteä tuomaan lisää materiaalia ja tietoa, mutta vasta sitten kun aika on kypsä. Eräs kollega sanoi ruokapöydässä eilen, että se on parasta opetusta kun se vähän aina opiskelijaa kirpaisee. Eli kun rimaa pikkasen vielä nostetaan, jotta saadaan puristettua vielä vähän lisää... Oppiminen etenee ja aivot saa töitä, turhautuminen tai liian helpolla pääsykään ei ole hyväksi.
Omissa opiskeluissni olen myös huomannut nyt, että oma opettajani pyytää vielä vähän kommenttia. Vielä vähän lisä perusteluita.... Kiitos Alame, että jaksat motivoida uusiin ponnistuksiin. Mistä saan itselleni "ruoskan" kun ope-opinnot loppuu?
Taasen tiukkaa pohdintaa tärkeistä asioista ja hyviä havaintoja - ja kiitos kauniista sanoistasi!
VastaaPoistaKauhea kun noita kirjoitusvirheitä vilisee, kun lukee uudestaan nopeasti kirjoittamaansa....
VastaaPoistaTähän kirjoitukseen alustusta löytyy päivitetystä HEKSistä ja siellä olevasta hyperlinkistä ja nämä löytyvät PITSistä. En tiedä huomasitko?
Huomaan päivittäin pohtivani tätä omaa opettajan identiteettiä ja tätä perustehtävää mitä täällä teen. Enemmän ja enemmän se tuntuu tuolta kasvatustyöltä, jonka koen kyllä aika haasteelliseksi itselleni. En ole koskaan itseäni pitänyt hyvänä kasvattajana.... Täytyy yrittää kääntää tämä ope-identiteettini nyt kasvamaan tsemppaaja-ohjaaja suuntaan, miettiä ihan uudesta kulmasta tätä hommaa. Nuo termit opettaminen ja kasvattaminen tuntuvat niin lokeroiduilta ja minun toiminnalleni vierailta...
Tai ei siis tietenkään PITSistä, vaan samasta paikasta kuin PITS eli pienryhmämme sivuilta... HÖ, tätä häsläämistä...
VastaaPoista