Mieleen jäi ehkä eniten se, että olen varmasti aikamoisessa umpiossa elänyt tähän asti ja katsellut omaa toimintaani vain tietyn kapean kaitaleen saralta. Verkostotehtävä oli varmasti monelle helppo, mutta minä yritin sijoittaa itseäni johonkin suureen mosaiikkiin ja olen katsellut asioita aika suppeasta näkökulmasta. Oli kiva nähdä muiden ryhmäläisten katselevan toisaalta samoja asioita, mutta ihan eri vinkkelistä. Jäin vain miettimään, löytyykö tuolle verkostolle jossa toimin, rajoja ollenkaan? Vai olemmeko aina linkitettynä johonkin toiseen verkoston reunaan ja sitä kautta olemme yhtä kaikki yhä suurta kokonaisuutta...? Menipäs taas pohdinnaksi.
Viini-suklaa vaikutti tekniikaltaan sellaiselle, että voisin sitä käyttää esim omien opiskelijoitteni kanssa näyttösuunnitelmia tehtäessä, tai kun he ovat työssäoppimassa ja siellä asettavat tavoitteta omalle toiminnalleen. Kun sitä tunnilla testasimme, se tuntui kovin haasteelliselle, koska parinani oli henkilö, jonka työstä en ymmärtänyt tuon taivaallista! Elämme ihan eri maailmassa... Mutta jos olisin varmempi ja kokeneempi kyselytekniikan käyttäjä, onnistuisi varmasti tuolla tekniikalla myös selvittää juuri itselle ei niin tuttujen kehittämishankkeiden sisältöä. Opiskelijoiden kanssa tuntuu todella tepsivän se, että mitä enemmän on kiinnostunut heidän tekemisistään ja jaksaa kysellä, saa heitä myös työstämään asioita paremmin.
Omassa pienryhmässämme tuntuvat asiat menevän jokaisella aika omaan tahtiin. Nyt on syksy ollut tiukkojen aikataulujen aikaa ja me emme ole ryhmässä niissä pystyneet pysymään. Itseä harmittaa, koska ajattelen niin, etten haluaisi olla mistään aikatauluista tai sovituista ajoista myöhässä, koska en puolestani halua myöhästymisilläni ketään toista vaivata. Tässä nyt on kohdallamme ollut monta mutkaa ja aikataulut eivät ole kertakaikkiaan osuneet kohdalleen, joten sitten itsellekkin on tullut pienoinen taisteluväsymys ja olen mennyt vähän sieltä mistä aita on matalin. Ryhmässä on kyllä se voima, että ikäänkuin pienen painostuksen alla sitä haluaa myös itsensä ylittää. Toisaalta ehkä alavire myös tarttuu, joten täytyy tässä nyt itsensä koota, etten ainakaan ryhmäläisiäni omalla alisuorittamisellani latista.
Kyllä nuo lähipäivät ovat hyviä. On hyvä pysähtyä naamatusten katsomaan ja päivittämään tilannetta. Se että ollaan siinä ihan konkreettisesti samassa huoneessa on ihan eri asia kuin sähköpostin vahtaaminen. Nyt tästä ehkä alkaa enemmän yksilötyöskentely, tosin onhan minulle jo tulossa pari opiselijatoveria seuraamaan opetustani.... Apua!
Ainiin, saatiinhan me omassa pienryhmässä YTO jo aika kivasti alulle, aihe+väline+aikataulutus on lyöty lukkoon ja sisältöäkin vähän saatiin mietintämyssyyn muhimaan. Prosessi on siis käynnissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti