Olipas paljon ajatuksia herättäviä puheita ja esityksiä tuolla campus-seminaarissa. erityisesti Chris Sanderson sai miettimään omaa osaamistani ja ymmärrystäni niin äitinä kuin opettajana. Olen aivan toista sukupolvea kuin nykynuoriso ja välillämme on todellinen kuilu kaiken tämän mediaosaamisemme välillä. Jälleen nousee pelko kaikesta siitä mitä en voi kokonaisuudessaan ymmärtää ja paniikki siitä mitä minun tulisi hallita. Vai tuleeko hallita? Voinko vain luottaa, että uusi sukupolvi tietää mitä tekee ja kuinka laitteet hallitsee? Voin vain kannustaa ja tarjota teeman missä mitä käsitellään, mutta luovuutta toteutuksen suhteen en voi rajata.... Iik... Taas olen tämän saman pulman edessä, kontrollifriikin on vaikea luopua ohjaksista ja antaa asian edetä omalla painollaan ja vain näyttää suuntaa mihin meidän tulisi olla menossa.
Myös Duudsoneiden Jarno Laasalan puhe teki vaikutuksen. Todellakin, emme voi tietä mitä näistä nuorista on tulossa, mutta ainakaan emme saa heidän unelmiaan lannistaa. Jälleen kerran arvomaailmat ja asenteet kolisevat vastakkain, minun ja uuden sukupolven, mutta olen päättänyt siirtyä tälle vuosituhannelle jo itsekkin, joten avoimin mielin ja lupaan lopettaa stressaamisen asioista (lue some-osaaminen) joita en hallitse. Maailma muuttuu, minunkin on aika...
Tosi kiva lukea, että olit ehtinyt kaiken muun keskellä katsomaan näitä Campus-videoita. Kollegani kanssa juuri tänään puhuimme opettajille ja tämä generation gap tuli vahvasti esiin - tunnemmeko ja kohtaammeko toisemme ja miten neuvottelemme paikkamme tästä tilanteessa? Onko opettaja myyntimies vai kurinpitäjä vai mitä, kun monet nuoret ovat tottuneet nopeaan ja pelilliseen toimintaan sekä kyllästyvät nopeasti? Ehkä utelias mieli kannattelee näissäkin pohdinnoissa ja heittäytyminen, niin kuin sinäkin olet tehnyt - kyllä some kantaa :-)
VastaaPoista