Kuten aikaisempikin lukemani kirja viestitti peiliin katsomisesta, niin teki tämäkin. Miten voin itse vaikuttaa ilmapiiriin ja sen syntyyn ja hyvän fiiliksen pysymiseen. Vaikkakaan esimies ei ole siitä yksin vastuussa. Kirjassa tuodaankin esiin tunteiden kokeminen ja niiden ilmaisemisen erot. Ne ovat kaksi eri asiaa, tunnemme jotakin ja sitä tunnetta ei välttämättä voi tilata tai käskeä, mutta miten sen tunteen ilmaisemme on oma asiansa. Työilmapiiri on myös oma henkilökohtainen kokemus omasta ympäristöstään, silloin jokaisessa kohtaamisessamme tulee pienetkin asiat isoon rooliin.
Kirjassa oli luku koskien arvoja ja sen olemista työilmapiirin kivijalkana. Miten arvot näkyvät koko kokonaisuudessa, koko yrityksessä? Ne eivät ole vain sanahelinää ja toteudu asiakaskohtaamisissa vaan niiden tulee näkyä kaikessa toiminnassa kaikissa kohtaamisissa. Pystymmekö siihen?
Työilmapiiri ja johtaminen on kaikenkaikkiaan aika herkullinen aihe pohdittavaksi, valtaa ja sen käyttöä ei oikeastaan voi sivuuttaa vaan kysymys vallasta ja sen käytöstä täytyy mielestäni aina katsoa rehellisesti asia pöydälle nostaen. Valtaahan on monenlaista ja sitä voidaan käyttää monella tavalla.
Vuorovaikutus on myös aina se aihe, joka jokaisessa henkilöstökyselyssä nousee kehittämisen kohteeksi. Miten sitä voi parantaa? Aro tuo kirjoituksessaan esiin työntekijän "rapsutetuksi tulemisen tarpeen". Kaikkea ei voi hoitaa säjhköisesti vaan tulee olla aidosti läsnä ja keskustella kasvotuste,. Tarve tulla aidosti huomioiduksi. Meidän arvoihin on kirjattu kohtaaminen ja se onkin mielestäni avain kysymys, mitä nissa kohtaamisissa tapahtuu? Millaisia ne ovat, live vai verkko? Silmiin katsominen? Kiire vai kiireettömyys? Kuulenko toista ihmistä aidosti?
Jälleen esiin nousee myös valmentava ote työhön ja johtamiseen. Valmentaminen tuntuu olevan nyt päivän sana ja siihenhän me olemmekin jo kiinnittäneet huomiota. Toinen päivän sana on Lean, siihenkin on lukulistallani teoksia vaikka tätä "ilmiötä" on keskusteltu saunamme lauteilla jo viimeiset 20 vuotta.
Aro tuo näkemyksensä myös hitorian vaikutuksesta organisaatioon ja meillähän on oppilaitoksessa vahvat juuret ja jokaisella kampuksella omansa. Miten siis saamme kuitenkin nyt yhteisen latvuksen aikaiseksi vahingoittamatta juuria? Konsultaatioapua emme varsinaisesti ole nyt käyttäneet, mutta kouluttautumista oman valmentavan otteen löytymiseen olemme suosineet. JA hyvä niin!
Kirjan loppusuoralla on muistilista vielä siitä, mitä jokainen voisi tehdä hyvän työilmapiirin saavuttamiseksi itse. Niin yksinkertaisia ja helppoja asioita. Miksi ne unohtuvat?
1) Keskity työhön, perustehtävääsi
2) Kohtele kanssaihmisiäsi työpaikalla kunnioittavasti ja arvostavasti
3) Tukeudu faktoihin. Älä levitä huhuja älkä perusta mielipiteitäsi vaikutelmiin vaan tosiasioihin.
4) Ole avoin erilaisuudelle ja erimielisyydelle
5) Tarjoa ja ota vastaan apuja, tukea ja neuvoja.
6) Siedä keskeneräisyyttä toisissa ja erityisesti itsessäsi.
7) Vaihda mielipiteitä, anna ja ota vastaan palautetta
8) Kunnioita pelisääntöjä ja toisen rajoja.
9) Korjaa epäkohdat, joihin voit vaikuttaa. Ilmaise epäkohdat muille, jos et voi niihin vaikuttaa. Älä valita pikkuasioista
10) Huolehdi aktiivisesti työstä palautumisesta
Kohta kuusi kolahti mulle koviten...