Meillä oli toteutussuunnitelmien työstöpäivä opistolla ja mukaan olivat päivän vetäjät ottaneet useita kirjoja, jotka käsittelivät tiiminvetämistä, johtajuustaitoja ym. valmentamiseen liittyvää. Olen nyt useassa yhteydessä törmännyt kirjaan Idiootit ympärilläni (Thomas Erikson) ja käteenhän tämä jäi lainaksi.
Sinällään ei ehkä uutta ja mullistavaa tullut tässä kirjassa, mutta jälleen kerran oli hyvä muistutus siitä, että toisen ihmisen ymmärtäminen helpottaa kummasti vuorovaikutustilanteissa. Hämmentävää oli myös se, että muutama opettaja sanoi veikkaavansa, että olen väriltäni punainen. Itse alkuun olin sitä mieltä, että en ole. Perhe kyllä totesi myös luettuaan kursoorisesti kirjaa, että kyllä muuten olet punainen... No, taidan olla sitten.
Olen vakaasti sitä mieltä, että jotta saan tiimin toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla, tulee minun myös tunnistaa tiimiläisten tavat toimia. Jos tämän ymmärrän, saan varmasti heistä myös parhaan tuloksen työhön ilman, että provosoin heitä ikäänkuin väärään suuntaan. Joskus kuitenkin näkee, että joku on aivan väärässä paikassa. Hän ei toimintatavoiltaa sovi juuri tiimiin jossa on tai tehtävään jossa toimii. Nämä onkin sitten tilanteita, että haasteellista niihin puuttua. Kyse on kuitenkin persoonallisuuden piirteistä ja meillä ei niiden mukaan pätevyyttä katsota.
Realistinen unelma tiimi ei ehkä siis kuitenkaan ole erilaisista persoonallisuuksista koostuva ryhmä, vaan sellainen, jossa osataa nhuomioida jokaisen persoonalliset piirteet ja tavat toimia. Kerkeääkö tiiminvetäjä ja esimies aina sitten tsempata juuri oikealla tavalal tiimiläisiään? Juuri niinkuin olisi tarpeen?
Jokaisella on myös tuo työrooli ja osa persoonallisuudesta jää pimentoon. Tiedänkö siis oikeasti, millaisia henkilöitä johdan?
Summa summarum, hyvänä esimiehenä olen ainakin halkukas tätä asiaa selvittämään ja kiinnittämään siihen huomiota. Ajatuksen virtaa taasen tämä ;)
