Ensimmäinen lähipäivä NTM-koulutuksessa olikin meillä jo ja noin mutu-tuntumalla opelle on käsittelyssään aika haasteellinen sakki. Lähes kaikki opetajat ovat esimiehensä kehoituksesta koulutuksessa, ja tuntuu olevan pientä muutosvastarintaa ja motivaation puutetta. Niinhän minullkin. Aina pitää ensin vähän murputtaa, mutta kyllä se tästä taas lähtee. Se mikä tehdään, tehdään sitten niin hyvin kuin pystytään.
Se oli ensimmäisellä lähipäivällä mukava huomata, että katselemme näyttötutkintoa opettajien kesken kaikki kovin eri kantilta, toiset ovat täysin neitsyitä näyttöjen suhteen, osalla on omia opiskelijoita jo ollut jotka ovat näyttöjä suorittaneet. Osalla oli kokemuksia organisaatioiden kanssa yhteistyössä paikkojen hankinnasta ja näyttöihin perehdytämisestä ja minulla taas on kokemusta organisaatiopuolelta näytönvastaanottajana ja organisaationedustajana kolmikantakeskusteluista.
Mielenkiintoiseksi tosiaan nousee se, että miten tämä poikkeaa tai mitä yhtymäkohtia tällä on nuorten ammattiosaamisten näyttöjen kanssa? Samaan lh- tutkintoon on monta polkua, aikuisilla ja nuorilla, onko se hyvä vai huono? Mihin tämä homma on menossa ja olemmeko samassa ymmärryksessä työelämänedustajien kanssa tästä tavasta saavuttaa lähihoitajan pätevyys? Aika mielenkiintoisia pohdintoja on taas edessä. Ompa mukavaa taas päästä "pureskelemaan" ajatuksiaan tänne blogiin....
Tästä tämä taas lähtee!
